Billings - Laskun maksun aika?

Surkeaa, että Sao Paulolla on käytössään myös valtava Billingsin tekojärvi, josta riittäisi vettä miljoonille, mutta joka on rakennettu sähköä tuottamaan, eikä sitä ole koskaan kytketty vesijohtojärjestelmään. Vuosikymmenten saatossa altaasta on ympäristöjärjestöjen metelinpidosta huolimatta muodostunut jonkinlainen avoviemäri, jonne niin ihmisten kuin teollisuuden jätökset on surutta laskettu.

Nyt esitetään, että mikäli Cantareiran järjestelmä romahtaa kesään, eli talveen mennessä, Billingsin vettä ruvettaisiin kemiallisesti käsittelemään ja syöttämään vesijohtoverkostoon. Sillä saisi ainakin vessat vedettyä.

Kun muistaa taannoista Nokian kaupungin vesihässäkkää, niin kelvottoman seoksen syöttäminen vesijohtoverkostoon tuntuu ajatuksena kehnolta.

Toisaalta Sao Paulon alueen vesihuollossa on vuodoista johtuvaa hävikkiä 40 prosenttia. Mikäli putkistojen painetta joudutaan laskemaan liikaa, vuotojen suunta muuttuu ja saastunutta pohjavettä imeytyy keittiöiden hanoihin. Ehkäpä kuollut E. coli on kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin elävä.

Jos sateet eivät saavu nyt, Cantareira voi tyhjetä maaliskuussa. Sen jälkeen on vielä kolmas volume morto, mutaiset lammikot tekojärvien pohjalla, jäljellä. Nykyisellä kulutuksella ne riittäisivät ehkä kuukauden, säännösteltyinäkään tuskin seuraavaan sadekauteen saakka. Eikä kukaan edes tiedä, kuinka käyttökelpoista on tämä vesi, johon verrattuna Aurajoki kuohuu kirkkaana kuin Tammerkoski.

Juomavettä kaikilla mausteilla. (http://ocdoabc.com.br/2012/03/27/quantos-anos-ainda-resta-a-represa-billings/)

Jo syksy saa

Tunnetusti etelässä on nyt kesä. Eli tarpeeksi etelässä. Ja kesä on Brasiliassakin sadekausi, jonka aikana vajuneet tekojärvet täyttyvät varastoidakseen helmeilevän raikasta elämää kuiviksi talvikuukausiksi.

Mutta ei nyt. Sateet eivät koskaan tulleet, vaikka poliitikot syksyllä niihin niin kovasti luottivat. Teksasin kuvernööri Perry taannoin kehotti alamaisiaan rukoilemaan sadetta kuivalle osavaltiolleen. Latinalaiset ovat nähtävästi omaksuneet saman jämäkän ongelmanratkaisustrategian.

Kuivuuden seurauksena Sao Paulon tekojärvet ovat menneet jo miinukselle, vettä joudutaan pumppaamaan ylös "kuolleesta tilavuudesta," (volume morto) syvänteistä, joista se ei painovoiman avulla itsestää johtoverkostoon valu.

Brasilialla on maailman suurimmat makean veden varannot, ja näistä varannoista se on myös riippuvainen. Vesivoima on tärkein energiantuotannon muoto, ja sama vesi, joka juottaa ihmiset, juottaa myös soijat, lehmät ja tehtaat.

Täältä koleasta pohjolasta jonkun jalkapallohullun Etelä-Amerikan maan vesihuolto hukkuu ikiomiin ydinkysymyksiin. Mutta Brasilia on maailman seitsemänneksi suurin talous, ohittaen reippaasti esimerkiksi Venäjän ja Intian. Mikäli luonnonvoimat ja inhimillinen tunarointi ajavat maan taantumaan tai lamaan tai jopa kaaokseen, niin järistysaallot tulevat heiluttamaan myös muuten niin vakaata Fennosarmatian kratoniamme. Hyvänä puolena voidaan toivoa, että suhteeton natkutus minivaltio-Kreikan ongelmista väistyy taka-alalle.

Jacarei-tekojärvi viime syks... etelän keväältä. Oikealla näkyvät putket, joilla viimeisiä pisaroita pumpataan mutaisista altaista.

Kolikkopeliä

Amerikan politiikka on karnevalistista, ja presidentinvaalivuonna se on aivan oivallisen absurdia. Tee-juhlijat ovat nähtävästi saaneet päähänsä, että maailman ainoan supervallan pitäisi siirtyä kultarahoihin. Kyse ei ole siis jo sinänsä kuolleena syntyneestä ajatuksesta kultakannan palauttamisesta, vaan ihan oikeisiin Roope Ankka -tyylisiin kolikoihin siirtymisestä. Ihan niin kuin, öh, joskus 1700-luvulla. Tai jotain. Ainakin puheissaan (vaan arvatenkaan eivät ajatuksissaan, rajansa kaikella) republikaanipoliitikot nyökkäilevät idealle. Oikeastaan olisi kiva nähdä tämän toteutuvan. Sitten Maon Suuren harppauksen -- roskarautamasuuneineen ja varpustenmetsästystalkoineen -- ei mitään kunnolla kahjoa ole kunnianhimoisessa mittakaavassa nähtykään.

Olen väärässä!

Sitä aina törmää asioihin, joista on mielipide, vaikkei oikeasti asiasta mitään tiedäkään. Lähtökohta, nollahypoteesi, tulisi silloin olla: minä olen väärässä. Totta puhuen, aika usein sitä osoittautuu olleensa ensikatsannossa oikeassa. Mutta terveellinen tapa lähestyä uutta juttua on, että oma asenne haisee. Sitten kun asiaan, on kohde UFO:t tai taloustiede, on aikansa paneutunut ja käyttänyt aikaa, alkaa syntyä todellinen mielipide. Perusteltu. Ja sekin on todennäköisesti väärä, mutta lähempänä totuutta logiikkansa kautta, kuin ensimmäinen reaktio.

Ja vaikka kuinka foliohattuinen alienijuttu osoittautuisi ihan niin hämäräksi sekoiluksi, joksi sen alun perin arvelitkin, niin asiaan perehdyttyäsi löydät elävät ihmiset, heidän tarinansa ja kohtalonsa sieltä takaa. Jossain vaiheessa koko abduktiotarina käy toissijaiseksi. Ja ehkä, ehkä ymmärrät paremmin ihmismieltä ja kanssatallaajaa.

Obsessiottomuus

Pahus, Mississippi tuskin tänä vuonna tulvii. Mihinkä ilmiöön sitä kevätmaniansa kanavoisi? Politiikka ja talous jatkavat masentavaa maatumistaan. Ilmasto, luonnonkatastrofit ja arktinen jää ovat toisilla hyvässä hoidossa. Pakko kai keskittyä ihan oikeaan opiskeluun. Strike-slip faultit ja magma chamberit, täältä tullaan!

Kiinabuntuilua

Pöytäkoneen emolevy siirtyi sinne, minne elefantit eivät vaella kuolemaan. Oli pakko ottaa kannettava vakituisempaan käyttöön. Ja käyttöön uusi käyttis. Kubuntu 11.10 näytti hyvältä, kun Gnome alkoi hiljalleen risoa.

Koska olen kansainvälinen, ja korkeasti sivistynyt ihminen, piti tuen kiinalaisille merkeille tietenkin olla kunnossa. Homman juoni on IBUS, joten ei muuta kuin asentelemaan sopivan näköisiä paketteja: ibus-qt ibus-pinyin ynnämuuta asiaankuuluvan kuuloista.

Ei, ei toimi.

Vai toimiiko sittenkin? Paneeliin ei tuttua näppäimistöikonia ilmaantunut, eikä tullut listaa merkkehdotuksista. Kummallisesti kyllä terminaalissa pystyi hanzia suoltamaan, control-välilyönti vaihtoi syöttötilaa ja merkit ilmaantuivat näkyviin, kun pinyiniä näpytteli. Mutta korkeasti sivistynyt täysi amatööri kaipaa kipeästi apukeinoja.

Asentakoon hän paketin gnome-icon-theme , niin jo toimii tutusti ainakin suurimmassa osassa ohjelmia. Vaan ei Libreoffisessa, ei.

Aikansa pähkäiltyään, puukotti hän /usr/bin/libbreoffice -tiedoston muotoon:


#!/bin/sh
OOO_FORCE_DESKTOP=gnome
export OOO_FORCE_DESKTOP

/usr/lib/libreoffice/program/soffice "$@"


Kaipa asian jollain oikeallakin tavalla voisi hoitaa. Mutta kuten ennen vanhaan kasibittisesti sanottiin: PET -- Pääasia, Että Toimii

Tämä vain tiedoksi muille waiguoreneille, jotka saman kiusallisen riesan kanssa taistelevat. 再见

Kiireetöntä kokoustelua

Jo alkaa huippukokous, josta taidetaan saada vain pehmeitä paketteja. On vaikea uskoa, että euromaat suostuisivat luopumaan siinä määrin suvereniteetistään, kuin nyt on ehdotettu. Ikävänä vaihtoehtona on kuitenkin semmoinen konkurssi, ettei itsemääräämisoikeudesta juuri iloa ole.

Vaikka kovasti puhutaan valtioiden talouskurista ja muusta hyveellisestä, niin vaihtotaseongelmat vaietaan maton alle. Ilmeisesti Saksa -- ja Suomi -- elävät siinä onnellisessa uskossa, että viennistä elävä pohjoinen voi jatkuvasti työntää tavaraa etelän tuojille.