Kaikella kunnioituksella Bransonia kohtaan, joka vaikuttaa kaikista niistä miljardööreistä, joita en tunne, siedettävimmältä: Olisi sen firman voinut vähemmänkin mahtipontisesti nimetä. Sata kilsaa kun on aika vähän verrattuna siihen sataan tuhanteen valovuoteen, joka on Linnunradan läpimitta. Puhumattakaan parista-kolmesta miljoonasta valovuodesta lähimpään naapurigalaksiimme.
Mutta vaikka nykyinen laskusuhdanne karsisikin potentiaalisia matkustajia potentiaalienergian nyppylälle, niin projekti tuntuu silti etenevän. Ja se, hyvät ihmiset, se on julmetun hieno homma.
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Blogi ei ole korsi
Tuuli käy hänen ylitseen, mutta siellä se vain käkkii. Blogi voi sitäpaitsi olla kuollut, mutta: Minä elän!
Puuhastelu pitkin ja poikin erämaita -- tai ainakin erämaiden reunoja -- on ollut lähempänä sydäntä viime kuukausina, kuin naurettava nojatuolitaloustieteily.
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Suuren Saatanan aivoitukset
Microsoft on tehnyt vuosien saatossa paljon kehnoja ohjelmistoja, ja käyttänyt kehnoja keinoja niiden myymiseen. Mutta on Pahan Valtakunnasta tullut pari helmeäkin. Tuottihan Neuvostoliittokin vuotavien sinkkiämpärien lisäksi erinomaisia lentokoneita ja loistavia avaruusaluksia.
Tärkein, nykyään vähän muistettu, ja ainoa jonka koodaukseen Bill Gates itse osallistui, oli Microsoft Basic. Rivinumerollinen, alkeellinen ja spagetin tuottamiseen pakottava BASIC-tulkki, jonka lisenssit levisivät kautta maailman silloin, kun kotitietokoneiden rekistereissä oli bittejä kahdeksan. Leegio ovat ne, jotka matkatelevision ruudulla väreilevän READY-ilmoituksen houkuttelemina eksyivät GOTO-käskyjen viittoittamaan ohjelmoinnin ihmemaahan. Osa heistä oppi aikanaan paremmille tavoille ja hienostuneemmille kielille. Eräs Torvalds päätti tehdä käyttöjärjestelmän ja tuhannet muut rakentaa matkapuhelimia.
Microsoftin tulkki ei ehkä ollut hyvä, mutta se oli halpa, ja se muutti maailmaa.
Toinen, vanha, mutta edelleen hengissä oleva tuote -- ja ainoa syy minulle silloin tällöin bootata Windowsiin -- on Flight Simulator. Enää ei ole Chicagon Meigsiä, jolta voisi pyyhkäistä ilmaan sisäänvedettävillä varustetulla C-182R:llä, mutta ohjelma on oikeasti kehittynyt ja parantunut vanhetessaan. Uusissa versioissa on aina käytetty kasvaneita konetehoja hyväksi -- päinvastoin kuin yhtiön käyttis- ja toimistopuolella, jossa konetehoja on käytetty pahaksi -- ja maisemalaajennukset valtavine konevalikoimineen on luonut mahtavan virtuaali-ilmailijoiden yhteisön ympärilleen.
Lentosimulaattori on ollut myös kaupallinen menestys koko olemassaolonsa ajan. Verkossa leviävien laittomien kopioiden määrä on tietysti suuri, mutta omistautunut simuväki on peruspelaajaa valmiimpi maksamaan laillisesta laatikosta.
Erinomainen ohjelma. Taivaallinen ohjelma. Klassikko.
Microsoft antaa potkut koko kehittäjätiimille.
Minä en ymmärrä. Mutta minä en olekaan miljonääri.
j.k. Vapaan puolen Flightgear on hieno simulaattori. Mutta yhteisö on surkean pieni verrattuna MSFS:n ympärille vuosikymmenten saatossa kertyneeseen. Nurinkurinen tilanne projektille, joka luonteensa puolesta on olennaisesti riippuvaisempi tästä yhteisöstä, kuin kaupalliset kilpailijansa.
j.j.k. Neukkulassa tehtiin myös oikein huonoja lentokoneita, kuten JAK-38.
Tärkein, nykyään vähän muistettu, ja ainoa jonka koodaukseen Bill Gates itse osallistui, oli Microsoft Basic. Rivinumerollinen, alkeellinen ja spagetin tuottamiseen pakottava BASIC-tulkki, jonka lisenssit levisivät kautta maailman silloin, kun kotitietokoneiden rekistereissä oli bittejä kahdeksan. Leegio ovat ne, jotka matkatelevision ruudulla väreilevän READY-ilmoituksen houkuttelemina eksyivät GOTO-käskyjen viittoittamaan ohjelmoinnin ihmemaahan. Osa heistä oppi aikanaan paremmille tavoille ja hienostuneemmille kielille. Eräs Torvalds päätti tehdä käyttöjärjestelmän ja tuhannet muut rakentaa matkapuhelimia.
Microsoftin tulkki ei ehkä ollut hyvä, mutta se oli halpa, ja se muutti maailmaa.
Toinen, vanha, mutta edelleen hengissä oleva tuote -- ja ainoa syy minulle silloin tällöin bootata Windowsiin -- on Flight Simulator. Enää ei ole Chicagon Meigsiä, jolta voisi pyyhkäistä ilmaan sisäänvedettävillä varustetulla C-182R:llä, mutta ohjelma on oikeasti kehittynyt ja parantunut vanhetessaan. Uusissa versioissa on aina käytetty kasvaneita konetehoja hyväksi -- päinvastoin kuin yhtiön käyttis- ja toimistopuolella, jossa konetehoja on käytetty pahaksi -- ja maisemalaajennukset valtavine konevalikoimineen on luonut mahtavan virtuaali-ilmailijoiden yhteisön ympärilleen.
Lentosimulaattori on ollut myös kaupallinen menestys koko olemassaolonsa ajan. Verkossa leviävien laittomien kopioiden määrä on tietysti suuri, mutta omistautunut simuväki on peruspelaajaa valmiimpi maksamaan laillisesta laatikosta.
Erinomainen ohjelma. Taivaallinen ohjelma. Klassikko.
Microsoft antaa potkut koko kehittäjätiimille.
Minä en ymmärrä. Mutta minä en olekaan miljonääri.
j.k. Vapaan puolen Flightgear on hieno simulaattori. Mutta yhteisö on surkean pieni verrattuna MSFS:n ympärille vuosikymmenten saatossa kertyneeseen. Nurinkurinen tilanne projektille, joka luonteensa puolesta on olennaisesti riippuvaisempi tästä yhteisöstä, kuin kaupalliset kilpailijansa.
j.j.k. Neukkulassa tehtiin myös oikein huonoja lentokoneita, kuten JAK-38.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Notkahduksesta syväsakkaukseen
Lilienthalin ajoista lähtien lentoasemien kahviloihin ja verkon keskusteluryhmiin asti on kiistelty siitä, miten lentokoneen siipi toimii.
Perinteinen selitys on, että kahden ilmamolekyylin -- Pekan ja Liisan -- törmätessä johtoreunaan, Pekka menee yläpuolelta ja Liisa alapuolelta. Jättöreunan tienoilla pariskunta taas kohtaa, mutta siiven yläpinnan ollessa kaareva, eli matkan pitempi, on Pekka joutunut pinkomaan kahta kauheampaa vauhtia ehtiäkseen perille yhtäaikaa Liisan kanssa. Bernoullin lain mukaan paine nopeammin kulkevan puolella on pienempi, ja siipi nousee.
Jos homma olisi näin yksinkertainen, Einsteinin siipi olisi toiminut loistavasti, mutta oikeasti se oli ihan susi, eikä lentänyt lainkaan. Toinen ajatus on, että siipi auheuttaa ilmavirran kääntymisen alas päin, ja vanha kunnon Newtonin reaktiovoima aikaansaa nosteen. Paljon parjattu NASA nyt tietää jotakin ainakin siivistä, joten sieltä löytyy tietoa.
Siitä kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että kun vauhti loppuu, niin loppuu nostovoimakin, ja alas tullaan. Joskus kovaa.
Maailmantalouden vauhti alkoi hiipua puolisentoista vuotta sitten. Tässä pari analogiaa, joista taloustieteilijät voivat oppia aeromystiikkaa, ja ilmailijat taloutta:
Osasakkaus
Normaalissa lennossa siiven ylittävä ilmavirta on laminaarinen. Pyörteilemättä ja kuohumatta ilma seuraa siiven pintaa ja matka taittuu. Lentokone on kuin pyöreä kivi virtaavassa vedessä. Mutta jos ilmanopus laskee, niin ilmavirtaus irtoaa. Se pyörteilee ja karkaa ja siiven pinnasta ja nostovoima laskee. Kone lentää edelleen, mutta se lähtee vajoamaan.
Taloudessa tämä on tavallinen kasvun hidastuminen. Mennään ehkä pikkuisen miinuksellekin, mutta korjausliike -- sauvaa eteen, nopeus kasvaa -- on vaistomainen ja automaattinen ja matkustajat tuskin huomaavat mitään. Ohjaamossa tosin sakkausvaroitin raikaa.
Sakkaus
Kun nopeus vielä laskee, niin ilmavirta siivestä irtoaa kokonaan ja kone putoaa. Ne joilla on turvavyö, tuntevat kouraisun vatsassaan. Ne joilla ei ole, lentävät kattoon. Notkahdus on taloustermi, jolla tätä tilaa kutsutaan. Suurin osa yleisilmailukoneista ei ole moisesta moksiskaan. Keskuspankkiiri työntää sauvaa -- laskee korkoja -- ja taas hopealintu liitää. Korkeutta on menetetty hiukkasen, mutta ei kun Excelsior! ja juhlat jatkuvat.
Syöksykierre
Kiusallista on, jos kone sakkaa siivelleen ja siitä muljahtaa kierteeseen. Nokka on maata kohden ja maasto kieppuu silmissä. Tämä on jo ihan kunnon taantuma. Korkeus vähenee vauhdilla ja kamara lähenee. Yleensä ei kuitenkaan hätiä mitiä. Riuskasti vastajalkaa ja sauvaa eteen, niin johan se siitä tokenee. Keskuspankki tekee silloin suuria ja toistuvia koronalennuksia saadakseen rahan liikkumaan ja ilmaa siipien päälle. Moottori auttaa asiaa. Kaasua eteen työntämällä julkinen kulutus kasvaa. Kun kurimuksesta on päästy, alkaa kapuaminen takaisin. Jos on pyörähdetty monta kierrosta ja vauhdilla, niin voi se ottaa aikaakin. Mutta ainahan ehjän koneen nousuun saa.
Lattakierre
Syöksykierre on aivan sallittu liike monilla pienkoneilla. Ja jos ei sallittu, niin ainakin siitä selviytyy, mikäli korkeutta ja hermoja riittää. Koneen ohjainpinnoilla on aina voimaa, jolla korjausliikkeen saa aikaiseksi. Mutta lattakierre on paha paikka. Lentokoneen vaakanopeus on nollassa. Se tippuu maata kohden vatsa alaspäin, pystyakselinsa suhteen pyörien. Ilmavirtaus peräsimistä on irronnut ja ohjaimet ovat elottomat. Ohjauskorko on nollassa. Tämä on deflaatioloukku ja suurtyöttömyys ja lama. Taivaanranta pyörii ikkunoissa. Tonttiin tullaan, ellei jostain saada voimaa. Ainoa keino saada voimaa on moottori. Voimaa, jota tarvitaan nopeasti ja paljon. Se on sitä elvytystä. Ainoastaan valtiovallalla on tarpeeksi rahaa panna potkuri pyörimään. Jos on. Islannin kaksitahtinen ei riittänyt. Joidenkin koneiden tehot ovat yksinkertaisesti liian pienet lattakierteestä selviämiseen. Tutkijalautakuntana toimii IMF.
Mikäli tilanteesta selviää, on nousu pitkä ja vaivalloinen. Onko konekaan enää lentokelpoinen? Joskus ne repytyvät palasiksi ilmassa. Aikalisän ja hermosavujen ja perusasioiden arvioimisen paikka.
Tietysti voi hypätä
Naulataan lankut ikkunoihin ja oviin ja lähdetään Ruotsiin, Volvon tehtaille tienaamaan. Näin joskus, mutta minne laskeutua nyt, kun talouskriisi kattaa koko maailman? Alastulokierähdys Amazonin viidakkoon, ensimmäinen ja yö laskuvarjoon kääriytyneenä, ja sitten vain luontaistaloutta ja puhallusputken käyttöä opettelemaan. Vaihtoehto sekin.
Perinteinen selitys on, että kahden ilmamolekyylin -- Pekan ja Liisan -- törmätessä johtoreunaan, Pekka menee yläpuolelta ja Liisa alapuolelta. Jättöreunan tienoilla pariskunta taas kohtaa, mutta siiven yläpinnan ollessa kaareva, eli matkan pitempi, on Pekka joutunut pinkomaan kahta kauheampaa vauhtia ehtiäkseen perille yhtäaikaa Liisan kanssa. Bernoullin lain mukaan paine nopeammin kulkevan puolella on pienempi, ja siipi nousee.
Jos homma olisi näin yksinkertainen, Einsteinin siipi olisi toiminut loistavasti, mutta oikeasti se oli ihan susi, eikä lentänyt lainkaan. Toinen ajatus on, että siipi auheuttaa ilmavirran kääntymisen alas päin, ja vanha kunnon Newtonin reaktiovoima aikaansaa nosteen. Paljon parjattu NASA nyt tietää jotakin ainakin siivistä, joten sieltä löytyy tietoa.
Siitä kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että kun vauhti loppuu, niin loppuu nostovoimakin, ja alas tullaan. Joskus kovaa.
Maailmantalouden vauhti alkoi hiipua puolisentoista vuotta sitten. Tässä pari analogiaa, joista taloustieteilijät voivat oppia aeromystiikkaa, ja ilmailijat taloutta:
Osasakkaus
Normaalissa lennossa siiven ylittävä ilmavirta on laminaarinen. Pyörteilemättä ja kuohumatta ilma seuraa siiven pintaa ja matka taittuu. Lentokone on kuin pyöreä kivi virtaavassa vedessä. Mutta jos ilmanopus laskee, niin ilmavirtaus irtoaa. Se pyörteilee ja karkaa ja siiven pinnasta ja nostovoima laskee. Kone lentää edelleen, mutta se lähtee vajoamaan.
Taloudessa tämä on tavallinen kasvun hidastuminen. Mennään ehkä pikkuisen miinuksellekin, mutta korjausliike -- sauvaa eteen, nopeus kasvaa -- on vaistomainen ja automaattinen ja matkustajat tuskin huomaavat mitään. Ohjaamossa tosin sakkausvaroitin raikaa.
Sakkaus
Kun nopeus vielä laskee, niin ilmavirta siivestä irtoaa kokonaan ja kone putoaa. Ne joilla on turvavyö, tuntevat kouraisun vatsassaan. Ne joilla ei ole, lentävät kattoon. Notkahdus on taloustermi, jolla tätä tilaa kutsutaan. Suurin osa yleisilmailukoneista ei ole moisesta moksiskaan. Keskuspankkiiri työntää sauvaa -- laskee korkoja -- ja taas hopealintu liitää. Korkeutta on menetetty hiukkasen, mutta ei kun Excelsior! ja juhlat jatkuvat.
Syöksykierre
Kiusallista on, jos kone sakkaa siivelleen ja siitä muljahtaa kierteeseen. Nokka on maata kohden ja maasto kieppuu silmissä. Tämä on jo ihan kunnon taantuma. Korkeus vähenee vauhdilla ja kamara lähenee. Yleensä ei kuitenkaan hätiä mitiä. Riuskasti vastajalkaa ja sauvaa eteen, niin johan se siitä tokenee. Keskuspankki tekee silloin suuria ja toistuvia koronalennuksia saadakseen rahan liikkumaan ja ilmaa siipien päälle. Moottori auttaa asiaa. Kaasua eteen työntämällä julkinen kulutus kasvaa. Kun kurimuksesta on päästy, alkaa kapuaminen takaisin. Jos on pyörähdetty monta kierrosta ja vauhdilla, niin voi se ottaa aikaakin. Mutta ainahan ehjän koneen nousuun saa.
Lattakierre
Syöksykierre on aivan sallittu liike monilla pienkoneilla. Ja jos ei sallittu, niin ainakin siitä selviytyy, mikäli korkeutta ja hermoja riittää. Koneen ohjainpinnoilla on aina voimaa, jolla korjausliikkeen saa aikaiseksi. Mutta lattakierre on paha paikka. Lentokoneen vaakanopeus on nollassa. Se tippuu maata kohden vatsa alaspäin, pystyakselinsa suhteen pyörien. Ilmavirtaus peräsimistä on irronnut ja ohjaimet ovat elottomat. Ohjauskorko on nollassa. Tämä on deflaatioloukku ja suurtyöttömyys ja lama. Taivaanranta pyörii ikkunoissa. Tonttiin tullaan, ellei jostain saada voimaa. Ainoa keino saada voimaa on moottori. Voimaa, jota tarvitaan nopeasti ja paljon. Se on sitä elvytystä. Ainoastaan valtiovallalla on tarpeeksi rahaa panna potkuri pyörimään. Jos on. Islannin kaksitahtinen ei riittänyt. Joidenkin koneiden tehot ovat yksinkertaisesti liian pienet lattakierteestä selviämiseen. Tutkijalautakuntana toimii IMF.
Mikäli tilanteesta selviää, on nousu pitkä ja vaivalloinen. Onko konekaan enää lentokelpoinen? Joskus ne repytyvät palasiksi ilmassa. Aikalisän ja hermosavujen ja perusasioiden arvioimisen paikka.
Tietysti voi hypätä
Naulataan lankut ikkunoihin ja oviin ja lähdetään Ruotsiin, Volvon tehtaille tienaamaan. Näin joskus, mutta minne laskeutua nyt, kun talouskriisi kattaa koko maailman? Alastulokierähdys Amazonin viidakkoon, ensimmäinen ja yö laskuvarjoon kääriytyneenä, ja sitten vain luontaistaloutta ja puhallusputken käyttöä opettelemaan. Vaihtoehto sekin.
torstai 29. tammikuuta 2009
Lamaannuttava myyntiartikkeli
Laman määritelmää ei ole samalla tavalla löydy talouslehdistä, oppikirjoista ja tenttikysymyksistä, kuin taantuman. Jälkimmäinenhän on viisaiden mukaan päällä, mikäli kaksi negatiivisen kasvun -- eli kutistumisen -- vuosineljännestä seuraa toistaan. Tervehdyttävä korjausliike tai ravisuttava romahdus, väliäkö hällä, puoli vuotta miinusmerkkisiä lukuja, niin taantumahan se vain on.
Lama on ihan toinen juttu. Sitä on paha panna aisoihin ja paha määritellä. Mutta ainakin The Economistin -- lehden, jonka luokittelu konservatiivi-liberaali -akselin puitteissa on puolestaan hankalaa -- mukaan on kaksi ominaisuutta, jotka riittävät julistamaan: Lama! Joko bruttokansantuote putoaa kymmenen prosenttia, tai taantuma venyy kolmivuotiseksi.
Kovin moni länsimaa ei ole moista kokenut sitten 30-luvun, joten Lama on paitsi tiibetiläinen guru, (sillä ihan toisessa vuoristossa elävällä elukalla on kaksi ällää) myös erisnimi Suurelle Lamakaudelle. Masentava Depression on viime vuosikymmenet lähes aina ollut The Great Depression. Paitsi merkityksettömissä paikoissa, kuten kaakkois-Aasiassa tai Brasiliassa. Näistä merkityksettömistä paikoista tosin toivotaan nyt maailman pelastajia.
Kovin moni länsimää ei siis ole kokenut. Itse asiassa vain yksi länsimaa on kokenut. Tietenkin rakas -- on maamme köyhä, siksi jää -- Suomi.
Luulisi olevan kysyntää konsulteille! Mitäpä siitä, jos eivät Nokian vekottimet kaupaksi mene, kun maalla olisi maailmalle tarjota joku miljoona lamaveteraania. Heidän elämänkokeumuksestaan tahtovat nyt ammentaa laskemattomat lomautetut ja irtisanotut ja bonuksissaan pettyneet. Luentotilaisuuksia, riipaisevia tv-tilityksiä, heristäviä sormia ja viisasta tuijottelua tyhjyyteen.
Kansainväliset uutisyhtiöt kaivelevat yliopistoista ja yritysten raunioista asiantuntijoitaan, joiden kirjaviisaus näyttäytyy naurettavana härmäläisen katkeruuden rinnalla. Keskiolutbaareista, vanhainkodeista ja psykiatrisilta osastoilta löytyy invalideja, joilla edellinenkään lama ei koskaan loppunut, ja nyt pukkaa uutta.
Tässä on Stubbin porukalle osaamisalue ja markkinarako ja brändi. EU heti tunnustamaan perinnetuotteeksi Herraviha.
Lama on ihan toinen juttu. Sitä on paha panna aisoihin ja paha määritellä. Mutta ainakin The Economistin -- lehden, jonka luokittelu konservatiivi-liberaali -akselin puitteissa on puolestaan hankalaa -- mukaan on kaksi ominaisuutta, jotka riittävät julistamaan: Lama! Joko bruttokansantuote putoaa kymmenen prosenttia, tai taantuma venyy kolmivuotiseksi.
Kovin moni länsimaa ei ole moista kokenut sitten 30-luvun, joten Lama on paitsi tiibetiläinen guru, (sillä ihan toisessa vuoristossa elävällä elukalla on kaksi ällää) myös erisnimi Suurelle Lamakaudelle. Masentava Depression on viime vuosikymmenet lähes aina ollut The Great Depression. Paitsi merkityksettömissä paikoissa, kuten kaakkois-Aasiassa tai Brasiliassa. Näistä merkityksettömistä paikoista tosin toivotaan nyt maailman pelastajia.
Kovin moni länsimää ei siis ole kokenut. Itse asiassa vain yksi länsimaa on kokenut. Tietenkin rakas -- on maamme köyhä, siksi jää -- Suomi.
Luulisi olevan kysyntää konsulteille! Mitäpä siitä, jos eivät Nokian vekottimet kaupaksi mene, kun maalla olisi maailmalle tarjota joku miljoona lamaveteraania. Heidän elämänkokeumuksestaan tahtovat nyt ammentaa laskemattomat lomautetut ja irtisanotut ja bonuksissaan pettyneet. Luentotilaisuuksia, riipaisevia tv-tilityksiä, heristäviä sormia ja viisasta tuijottelua tyhjyyteen.
Kansainväliset uutisyhtiöt kaivelevat yliopistoista ja yritysten raunioista asiantuntijoitaan, joiden kirjaviisaus näyttäytyy naurettavana härmäläisen katkeruuden rinnalla. Keskiolutbaareista, vanhainkodeista ja psykiatrisilta osastoilta löytyy invalideja, joilla edellinenkään lama ei koskaan loppunut, ja nyt pukkaa uutta.
Tässä on Stubbin porukalle osaamisalue ja markkinarako ja brändi. EU heti tunnustamaan perinnetuotteeksi Herraviha.
tiistai 27. tammikuuta 2009
Ei koskaan Marsiin
Japanilainen Nozomi-avaruusalus hylättiin aurinkoa kiertävälle radalle 2003, koska pelättiin epäkuntoisen luotaimen Marsiin iskeytyessään saastuttavan Punaisen planeetan Maa-peräisillä pieneliöillä.
Etelämantereella venäläinen poranterä on jo vuosia ollut sadan metrin päässä arvoituksellisen Vostok-järven yläreunasta. Luotettavaa keinoa järven tutkimiseksi ei ole vielä kehitetty. Ulkopuolisten eliöiden pääsy ikuisessa pimeydessä seisovaan makean veden altaaseen olisi tuhoisaa. Vahinko olisi lopullinen ja korvaamaton, joten tutkimus seisoo kuten poraustornikin.
Jos Marsissa on tai joskus on ollut elämää, bakteerit Maasta pilaisivat tutkimuskohteen. Jätepussit, joita Apollo-astronautit saattoivat huoletta heitellä ympärilleen steriilissä ja elottomassa Kuussa, saastuttaisivat helposti kokonaisen planeetan. Ekokatastrofi ja tieteellinen skandaali ihan omassa mittakaavassaan.
Miehitetyn Mars-lennon muutenkin epäilyttävää tieteellistä arvoa on perusteltu kenttätutkijoiden erinomaisuudella. Ja ovathan tarkat silmät, pari kättä, jalat ja aivot hieno juttu kömpelöihin robotteihin verrattuna. Ihmisillä on kuitenkin vähemmänkin kiitettäviä ominaisuuksia: He syövät ja paskovat ja piereskelevät ja hikoilevat. Miehitetty retki Marsiin johtaisi väistämättä saastumiseen.
Arvostuksen ja ihmetyksen sädekehän sijasta lipunliehuttelija ja jalanjäljen tallaaja saisikin vastuuttoman rikollisen poltinmerkin.
Jos siis Marsista löytyy elämää, sinne ei missään tapauksessa voi lähettää tieteellistä retkikuntaa. Toisaalta sen varmistaminen, että Marsissa ei missään tapauksessa ole elämää, vaatisi mielettömän laajan roboteilla hoidettavan tutkimushankkeen. Negatiivisen todistaminen on kuitenkin hankalaa, ja toisaalta moisen tutkimuksen jälkeen -- kukapa sinne enää haluaisi? Näillä hinnoilla?
Venukseen voisi tietysti matkustaa, kontaminaatio ei ole ongelma ilmiselvistä syistä. Mutta oikeastaan ainoita miehitetyn planeettatutkimuksen uskottavia kohteita olisivat oman Kuumme lisäksi asteroidit. Ne ovat lähes varmasti elottomia ja saattavat tulevaisuudessa tarjota todellisia taloudellisia mahdollisuuksia. Lisäksi dinosauruksetkin tietävät, että kun sellainen liian lähelle sattuu, taito työskennellä pikkuplaneetalla voi ratkaista koko lajin kohtalon.
Mars on pakko jättää rauhaan, vaikka retki sinne kuinka kiehtoisi.
Etelämantereella venäläinen poranterä on jo vuosia ollut sadan metrin päässä arvoituksellisen Vostok-järven yläreunasta. Luotettavaa keinoa järven tutkimiseksi ei ole vielä kehitetty. Ulkopuolisten eliöiden pääsy ikuisessa pimeydessä seisovaan makean veden altaaseen olisi tuhoisaa. Vahinko olisi lopullinen ja korvaamaton, joten tutkimus seisoo kuten poraustornikin.
Jos Marsissa on tai joskus on ollut elämää, bakteerit Maasta pilaisivat tutkimuskohteen. Jätepussit, joita Apollo-astronautit saattoivat huoletta heitellä ympärilleen steriilissä ja elottomassa Kuussa, saastuttaisivat helposti kokonaisen planeetan. Ekokatastrofi ja tieteellinen skandaali ihan omassa mittakaavassaan.
Miehitetyn Mars-lennon muutenkin epäilyttävää tieteellistä arvoa on perusteltu kenttätutkijoiden erinomaisuudella. Ja ovathan tarkat silmät, pari kättä, jalat ja aivot hieno juttu kömpelöihin robotteihin verrattuna. Ihmisillä on kuitenkin vähemmänkin kiitettäviä ominaisuuksia: He syövät ja paskovat ja piereskelevät ja hikoilevat. Miehitetty retki Marsiin johtaisi väistämättä saastumiseen.
Arvostuksen ja ihmetyksen sädekehän sijasta lipunliehuttelija ja jalanjäljen tallaaja saisikin vastuuttoman rikollisen poltinmerkin.
Jos siis Marsista löytyy elämää, sinne ei missään tapauksessa voi lähettää tieteellistä retkikuntaa. Toisaalta sen varmistaminen, että Marsissa ei missään tapauksessa ole elämää, vaatisi mielettömän laajan roboteilla hoidettavan tutkimushankkeen. Negatiivisen todistaminen on kuitenkin hankalaa, ja toisaalta moisen tutkimuksen jälkeen -- kukapa sinne enää haluaisi? Näillä hinnoilla?
Venukseen voisi tietysti matkustaa, kontaminaatio ei ole ongelma ilmiselvistä syistä. Mutta oikeastaan ainoita miehitetyn planeettatutkimuksen uskottavia kohteita olisivat oman Kuumme lisäksi asteroidit. Ne ovat lähes varmasti elottomia ja saattavat tulevaisuudessa tarjota todellisia taloudellisia mahdollisuuksia. Lisäksi dinosauruksetkin tietävät, että kun sellainen liian lähelle sattuu, taito työskennellä pikkuplaneetalla voi ratkaista koko lajin kohtalon.
Mars on pakko jättää rauhaan, vaikka retki sinne kuinka kiehtoisi.
torstai 22. tammikuuta 2009
Ai niin, se blogi
Lähettelin tuossa ystävälleni sähköpostia, kun muistin: "Perhana, tulipa taannoin aloitettua blogikin." Niinpä on ollut muussa elämässä säätöä, ettei jakamisen arvoisia ajatuksia ole tänne herunut. Vaan yllämainitusta mailista voisi osan laittaa:
MuroBBS on verkossa vuosikausia toiminut keskustelu- ja artikkelipaikka, jossa on perinteisesti keskitytty nörtteilyyn. Eli tietokoneiden virittelyä, omituisten elektronisten vempainten rakentelua ja yleistä hakkeritauhkaa. Kesäkuussa 2007 käynnistyi keskustelu WinCapitasta (huomaa, että "edit:"-maininnat artikkeleissa tarkoittavat, että ko. kommentti on lisätty jälkeenpäin, vuodenkin kuluttua).
http://keskustelu.plaza.fi/muropaketti/bbs/t492865
Tuo keskustelusäie jatkuu edelleen, viestejä on tuhansia. Keskustelu toimii myös hienona dokumentaationa siitä, miten viaton kysymys -- avausartikkelin koko sisältö on: "Mikä juttu, onko murolaisia mukana?" -- oikeassa paikassa käynnistää tapahtumaketjun, joka romauttaa korttitalon.
Lyhyesti: Murolaiset innostuivat aiheesta, jättivät hetkeksi prosessoreidensa ylikellotuksen (josta heillä muuten on maailmanennätys tuotuna Suomeen), ja keskittivät hakkeritaitonsa ilmiselvän Ponzi-huijauksen kaivelemiseen. Kaikki vaiheet homman etenemisestä löytyvät yllelinkatusta viestiketjusta, jos vain tuntee mielenkiintoa kahlata sitä läpi. Tämä oli ja on todellista tosielämän yksityisetsivätyötä, joka johti julkisuuteen, poliisitutkintaan ja Suomen -- ellei koko Pohjoismaiden -- suurimman huijauksen paljastumiseen.
Tietenkin talousromahdus syksyllä 2008 olisi voinut karauttaa homman kiville muutenkin. Näinhän kävi amerikkalaisen Madoffin luomukselle joulukuussa. Mutta WinCapita oli valloittanut pelkän Suomen, ja vaikka systeemi onkin ilmeisesti osa maailmanlaajuista, Panamasta toimivaa huijausjärjestelmää, olisi hommalla ollut hyvinkin mahdollisuuksia paisua vielä parisen vuotta (toiminta oli jo alkanut ainakin Ruotsissa ja Englannissa) ilman Muropaketin tyyppejä.
Olisi hienoa, jos joku toimittaja antaisi kasvot ainakin joillekin näistä hakkereista, jotka raahasivat ketkut päivänvaloon. Ketkut itse olisivat mieluusti pysytelleet kasvottomina.
MuroBBS on verkossa vuosikausia toiminut keskustelu- ja artikkelipaikka, jossa on perinteisesti keskitytty nörtteilyyn. Eli tietokoneiden virittelyä, omituisten elektronisten vempainten rakentelua ja yleistä hakkeritauhkaa. Kesäkuussa 2007 käynnistyi keskustelu WinCapitasta (huomaa, että "edit:"-maininnat artikkeleissa tarkoittavat, että ko. kommentti on lisätty jälkeenpäin, vuodenkin kuluttua).
http://keskustelu.plaza.fi/
Tuo keskustelusäie jatkuu edelleen, viestejä on tuhansia. Keskustelu toimii myös hienona dokumentaationa siitä, miten viaton kysymys -- avausartikkelin koko sisältö on: "Mikä juttu, onko murolaisia mukana?" -- oikeassa paikassa käynnistää tapahtumaketjun, joka romauttaa korttitalon.
Lyhyesti: Murolaiset innostuivat aiheesta, jättivät hetkeksi prosessoreidensa ylikellotuksen (josta heillä muuten on maailmanennätys tuotuna Suomeen), ja keskittivät hakkeritaitonsa ilmiselvän Ponzi-huijauksen kaivelemiseen. Kaikki vaiheet homman etenemisestä löytyvät yllelinkatusta viestiketjusta, jos vain tuntee mielenkiintoa kahlata sitä läpi. Tämä oli ja on todellista tosielämän yksityisetsivätyötä, joka johti julkisuuteen, poliisitutkintaan ja Suomen -- ellei koko Pohjoismaiden -- suurimman huijauksen paljastumiseen.
Tietenkin talousromahdus syksyllä 2008 olisi voinut karauttaa homman kiville muutenkin. Näinhän kävi amerikkalaisen Madoffin luomukselle joulukuussa. Mutta WinCapita oli valloittanut pelkän Suomen, ja vaikka systeemi onkin ilmeisesti osa maailmanlaajuista, Panamasta toimivaa huijausjärjestelmää, olisi hommalla ollut hyvinkin mahdollisuuksia paisua vielä parisen vuotta (toiminta oli jo alkanut ainakin Ruotsissa ja Englannissa) ilman Muropaketin tyyppejä.
Olisi hienoa, jos joku toimittaja antaisi kasvot ainakin joillekin näistä hakkereista, jotka raahasivat ketkut päivänvaloon. Ketkut itse olisivat mieluusti pysytelleet kasvottomina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)