Microsoft on tehnyt vuosien saatossa paljon kehnoja ohjelmistoja, ja käyttänyt kehnoja keinoja niiden myymiseen. Mutta on Pahan Valtakunnasta tullut pari helmeäkin. Tuottihan Neuvostoliittokin vuotavien sinkkiämpärien lisäksi erinomaisia lentokoneita ja loistavia avaruusaluksia.
Tärkein, nykyään vähän muistettu, ja ainoa jonka koodaukseen Bill Gates itse osallistui, oli Microsoft Basic. Rivinumerollinen, alkeellinen ja spagetin tuottamiseen pakottava BASIC-tulkki, jonka lisenssit levisivät kautta maailman silloin, kun kotitietokoneiden rekistereissä oli bittejä kahdeksan. Leegio ovat ne, jotka matkatelevision ruudulla väreilevän READY-ilmoituksen houkuttelemina eksyivät GOTO-käskyjen viittoittamaan ohjelmoinnin ihmemaahan. Osa heistä oppi aikanaan paremmille tavoille ja hienostuneemmille kielille. Eräs Torvalds päätti tehdä käyttöjärjestelmän ja tuhannet muut rakentaa matkapuhelimia.
Microsoftin tulkki ei ehkä ollut hyvä, mutta se oli halpa, ja se muutti maailmaa.
Toinen, vanha, mutta edelleen hengissä oleva tuote -- ja ainoa syy minulle silloin tällöin bootata Windowsiin -- on Flight Simulator. Enää ei ole Chicagon Meigsiä, jolta voisi pyyhkäistä ilmaan sisäänvedettävillä varustetulla C-182R:llä, mutta ohjelma on oikeasti kehittynyt ja parantunut vanhetessaan. Uusissa versioissa on aina käytetty kasvaneita konetehoja hyväksi -- päinvastoin kuin yhtiön käyttis- ja toimistopuolella, jossa konetehoja on käytetty pahaksi -- ja maisemalaajennukset valtavine konevalikoimineen on luonut mahtavan virtuaali-ilmailijoiden yhteisön ympärilleen.
Lentosimulaattori on ollut myös kaupallinen menestys koko olemassaolonsa ajan. Verkossa leviävien laittomien kopioiden määrä on tietysti suuri, mutta omistautunut simuväki on peruspelaajaa valmiimpi maksamaan laillisesta laatikosta.
Erinomainen ohjelma. Taivaallinen ohjelma. Klassikko.
Microsoft antaa potkut koko kehittäjätiimille.
Minä en ymmärrä. Mutta minä en olekaan miljonääri.
j.k. Vapaan puolen Flightgear on hieno simulaattori. Mutta yhteisö on surkean pieni verrattuna MSFS:n ympärille vuosikymmenten saatossa kertyneeseen. Nurinkurinen tilanne projektille, joka luonteensa puolesta on olennaisesti riippuvaisempi tästä yhteisöstä, kuin kaupalliset kilpailijansa.
j.j.k. Neukkulassa tehtiin myös oikein huonoja lentokoneita, kuten JAK-38.
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Notkahduksesta syväsakkaukseen
Lilienthalin ajoista lähtien lentoasemien kahviloihin ja verkon keskusteluryhmiin asti on kiistelty siitä, miten lentokoneen siipi toimii.
Perinteinen selitys on, että kahden ilmamolekyylin -- Pekan ja Liisan -- törmätessä johtoreunaan, Pekka menee yläpuolelta ja Liisa alapuolelta. Jättöreunan tienoilla pariskunta taas kohtaa, mutta siiven yläpinnan ollessa kaareva, eli matkan pitempi, on Pekka joutunut pinkomaan kahta kauheampaa vauhtia ehtiäkseen perille yhtäaikaa Liisan kanssa. Bernoullin lain mukaan paine nopeammin kulkevan puolella on pienempi, ja siipi nousee.
Jos homma olisi näin yksinkertainen, Einsteinin siipi olisi toiminut loistavasti, mutta oikeasti se oli ihan susi, eikä lentänyt lainkaan. Toinen ajatus on, että siipi auheuttaa ilmavirran kääntymisen alas päin, ja vanha kunnon Newtonin reaktiovoima aikaansaa nosteen. Paljon parjattu NASA nyt tietää jotakin ainakin siivistä, joten sieltä löytyy tietoa.
Siitä kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että kun vauhti loppuu, niin loppuu nostovoimakin, ja alas tullaan. Joskus kovaa.
Maailmantalouden vauhti alkoi hiipua puolisentoista vuotta sitten. Tässä pari analogiaa, joista taloustieteilijät voivat oppia aeromystiikkaa, ja ilmailijat taloutta:
Osasakkaus
Normaalissa lennossa siiven ylittävä ilmavirta on laminaarinen. Pyörteilemättä ja kuohumatta ilma seuraa siiven pintaa ja matka taittuu. Lentokone on kuin pyöreä kivi virtaavassa vedessä. Mutta jos ilmanopus laskee, niin ilmavirtaus irtoaa. Se pyörteilee ja karkaa ja siiven pinnasta ja nostovoima laskee. Kone lentää edelleen, mutta se lähtee vajoamaan.
Taloudessa tämä on tavallinen kasvun hidastuminen. Mennään ehkä pikkuisen miinuksellekin, mutta korjausliike -- sauvaa eteen, nopeus kasvaa -- on vaistomainen ja automaattinen ja matkustajat tuskin huomaavat mitään. Ohjaamossa tosin sakkausvaroitin raikaa.
Sakkaus
Kun nopeus vielä laskee, niin ilmavirta siivestä irtoaa kokonaan ja kone putoaa. Ne joilla on turvavyö, tuntevat kouraisun vatsassaan. Ne joilla ei ole, lentävät kattoon. Notkahdus on taloustermi, jolla tätä tilaa kutsutaan. Suurin osa yleisilmailukoneista ei ole moisesta moksiskaan. Keskuspankkiiri työntää sauvaa -- laskee korkoja -- ja taas hopealintu liitää. Korkeutta on menetetty hiukkasen, mutta ei kun Excelsior! ja juhlat jatkuvat.
Syöksykierre
Kiusallista on, jos kone sakkaa siivelleen ja siitä muljahtaa kierteeseen. Nokka on maata kohden ja maasto kieppuu silmissä. Tämä on jo ihan kunnon taantuma. Korkeus vähenee vauhdilla ja kamara lähenee. Yleensä ei kuitenkaan hätiä mitiä. Riuskasti vastajalkaa ja sauvaa eteen, niin johan se siitä tokenee. Keskuspankki tekee silloin suuria ja toistuvia koronalennuksia saadakseen rahan liikkumaan ja ilmaa siipien päälle. Moottori auttaa asiaa. Kaasua eteen työntämällä julkinen kulutus kasvaa. Kun kurimuksesta on päästy, alkaa kapuaminen takaisin. Jos on pyörähdetty monta kierrosta ja vauhdilla, niin voi se ottaa aikaakin. Mutta ainahan ehjän koneen nousuun saa.
Lattakierre
Syöksykierre on aivan sallittu liike monilla pienkoneilla. Ja jos ei sallittu, niin ainakin siitä selviytyy, mikäli korkeutta ja hermoja riittää. Koneen ohjainpinnoilla on aina voimaa, jolla korjausliikkeen saa aikaiseksi. Mutta lattakierre on paha paikka. Lentokoneen vaakanopeus on nollassa. Se tippuu maata kohden vatsa alaspäin, pystyakselinsa suhteen pyörien. Ilmavirtaus peräsimistä on irronnut ja ohjaimet ovat elottomat. Ohjauskorko on nollassa. Tämä on deflaatioloukku ja suurtyöttömyys ja lama. Taivaanranta pyörii ikkunoissa. Tonttiin tullaan, ellei jostain saada voimaa. Ainoa keino saada voimaa on moottori. Voimaa, jota tarvitaan nopeasti ja paljon. Se on sitä elvytystä. Ainoastaan valtiovallalla on tarpeeksi rahaa panna potkuri pyörimään. Jos on. Islannin kaksitahtinen ei riittänyt. Joidenkin koneiden tehot ovat yksinkertaisesti liian pienet lattakierteestä selviämiseen. Tutkijalautakuntana toimii IMF.
Mikäli tilanteesta selviää, on nousu pitkä ja vaivalloinen. Onko konekaan enää lentokelpoinen? Joskus ne repytyvät palasiksi ilmassa. Aikalisän ja hermosavujen ja perusasioiden arvioimisen paikka.
Tietysti voi hypätä
Naulataan lankut ikkunoihin ja oviin ja lähdetään Ruotsiin, Volvon tehtaille tienaamaan. Näin joskus, mutta minne laskeutua nyt, kun talouskriisi kattaa koko maailman? Alastulokierähdys Amazonin viidakkoon, ensimmäinen ja yö laskuvarjoon kääriytyneenä, ja sitten vain luontaistaloutta ja puhallusputken käyttöä opettelemaan. Vaihtoehto sekin.
Perinteinen selitys on, että kahden ilmamolekyylin -- Pekan ja Liisan -- törmätessä johtoreunaan, Pekka menee yläpuolelta ja Liisa alapuolelta. Jättöreunan tienoilla pariskunta taas kohtaa, mutta siiven yläpinnan ollessa kaareva, eli matkan pitempi, on Pekka joutunut pinkomaan kahta kauheampaa vauhtia ehtiäkseen perille yhtäaikaa Liisan kanssa. Bernoullin lain mukaan paine nopeammin kulkevan puolella on pienempi, ja siipi nousee.
Jos homma olisi näin yksinkertainen, Einsteinin siipi olisi toiminut loistavasti, mutta oikeasti se oli ihan susi, eikä lentänyt lainkaan. Toinen ajatus on, että siipi auheuttaa ilmavirran kääntymisen alas päin, ja vanha kunnon Newtonin reaktiovoima aikaansaa nosteen. Paljon parjattu NASA nyt tietää jotakin ainakin siivistä, joten sieltä löytyy tietoa.
Siitä kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että kun vauhti loppuu, niin loppuu nostovoimakin, ja alas tullaan. Joskus kovaa.
Maailmantalouden vauhti alkoi hiipua puolisentoista vuotta sitten. Tässä pari analogiaa, joista taloustieteilijät voivat oppia aeromystiikkaa, ja ilmailijat taloutta:
Osasakkaus
Normaalissa lennossa siiven ylittävä ilmavirta on laminaarinen. Pyörteilemättä ja kuohumatta ilma seuraa siiven pintaa ja matka taittuu. Lentokone on kuin pyöreä kivi virtaavassa vedessä. Mutta jos ilmanopus laskee, niin ilmavirtaus irtoaa. Se pyörteilee ja karkaa ja siiven pinnasta ja nostovoima laskee. Kone lentää edelleen, mutta se lähtee vajoamaan.
Taloudessa tämä on tavallinen kasvun hidastuminen. Mennään ehkä pikkuisen miinuksellekin, mutta korjausliike -- sauvaa eteen, nopeus kasvaa -- on vaistomainen ja automaattinen ja matkustajat tuskin huomaavat mitään. Ohjaamossa tosin sakkausvaroitin raikaa.
Sakkaus
Kun nopeus vielä laskee, niin ilmavirta siivestä irtoaa kokonaan ja kone putoaa. Ne joilla on turvavyö, tuntevat kouraisun vatsassaan. Ne joilla ei ole, lentävät kattoon. Notkahdus on taloustermi, jolla tätä tilaa kutsutaan. Suurin osa yleisilmailukoneista ei ole moisesta moksiskaan. Keskuspankkiiri työntää sauvaa -- laskee korkoja -- ja taas hopealintu liitää. Korkeutta on menetetty hiukkasen, mutta ei kun Excelsior! ja juhlat jatkuvat.
Syöksykierre
Kiusallista on, jos kone sakkaa siivelleen ja siitä muljahtaa kierteeseen. Nokka on maata kohden ja maasto kieppuu silmissä. Tämä on jo ihan kunnon taantuma. Korkeus vähenee vauhdilla ja kamara lähenee. Yleensä ei kuitenkaan hätiä mitiä. Riuskasti vastajalkaa ja sauvaa eteen, niin johan se siitä tokenee. Keskuspankki tekee silloin suuria ja toistuvia koronalennuksia saadakseen rahan liikkumaan ja ilmaa siipien päälle. Moottori auttaa asiaa. Kaasua eteen työntämällä julkinen kulutus kasvaa. Kun kurimuksesta on päästy, alkaa kapuaminen takaisin. Jos on pyörähdetty monta kierrosta ja vauhdilla, niin voi se ottaa aikaakin. Mutta ainahan ehjän koneen nousuun saa.
Lattakierre
Syöksykierre on aivan sallittu liike monilla pienkoneilla. Ja jos ei sallittu, niin ainakin siitä selviytyy, mikäli korkeutta ja hermoja riittää. Koneen ohjainpinnoilla on aina voimaa, jolla korjausliikkeen saa aikaiseksi. Mutta lattakierre on paha paikka. Lentokoneen vaakanopeus on nollassa. Se tippuu maata kohden vatsa alaspäin, pystyakselinsa suhteen pyörien. Ilmavirtaus peräsimistä on irronnut ja ohjaimet ovat elottomat. Ohjauskorko on nollassa. Tämä on deflaatioloukku ja suurtyöttömyys ja lama. Taivaanranta pyörii ikkunoissa. Tonttiin tullaan, ellei jostain saada voimaa. Ainoa keino saada voimaa on moottori. Voimaa, jota tarvitaan nopeasti ja paljon. Se on sitä elvytystä. Ainoastaan valtiovallalla on tarpeeksi rahaa panna potkuri pyörimään. Jos on. Islannin kaksitahtinen ei riittänyt. Joidenkin koneiden tehot ovat yksinkertaisesti liian pienet lattakierteestä selviämiseen. Tutkijalautakuntana toimii IMF.
Mikäli tilanteesta selviää, on nousu pitkä ja vaivalloinen. Onko konekaan enää lentokelpoinen? Joskus ne repytyvät palasiksi ilmassa. Aikalisän ja hermosavujen ja perusasioiden arvioimisen paikka.
Tietysti voi hypätä
Naulataan lankut ikkunoihin ja oviin ja lähdetään Ruotsiin, Volvon tehtaille tienaamaan. Näin joskus, mutta minne laskeutua nyt, kun talouskriisi kattaa koko maailman? Alastulokierähdys Amazonin viidakkoon, ensimmäinen ja yö laskuvarjoon kääriytyneenä, ja sitten vain luontaistaloutta ja puhallusputken käyttöä opettelemaan. Vaihtoehto sekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)