Laman määritelmää ei ole samalla tavalla löydy talouslehdistä, oppikirjoista ja tenttikysymyksistä, kuin taantuman. Jälkimmäinenhän on viisaiden mukaan päällä, mikäli kaksi negatiivisen kasvun -- eli kutistumisen -- vuosineljännestä seuraa toistaan. Tervehdyttävä korjausliike tai ravisuttava romahdus, väliäkö hällä, puoli vuotta miinusmerkkisiä lukuja, niin taantumahan se vain on.
Lama on ihan toinen juttu. Sitä on paha panna aisoihin ja paha määritellä. Mutta ainakin The Economistin -- lehden, jonka luokittelu konservatiivi-liberaali -akselin puitteissa on puolestaan hankalaa -- mukaan on kaksi ominaisuutta, jotka riittävät julistamaan: Lama! Joko bruttokansantuote putoaa kymmenen prosenttia, tai taantuma venyy kolmivuotiseksi.
Kovin moni länsimaa ei ole moista kokenut sitten 30-luvun, joten Lama on paitsi tiibetiläinen guru, (sillä ihan toisessa vuoristossa elävällä elukalla on kaksi ällää) myös erisnimi Suurelle Lamakaudelle. Masentava Depression on viime vuosikymmenet lähes aina ollut The Great Depression. Paitsi merkityksettömissä paikoissa, kuten kaakkois-Aasiassa tai Brasiliassa. Näistä merkityksettömistä paikoista tosin toivotaan nyt maailman pelastajia.
Kovin moni länsimää ei siis ole kokenut. Itse asiassa vain yksi länsimaa on kokenut. Tietenkin rakas -- on maamme köyhä, siksi jää -- Suomi.
Luulisi olevan kysyntää konsulteille! Mitäpä siitä, jos eivät Nokian vekottimet kaupaksi mene, kun maalla olisi maailmalle tarjota joku miljoona lamaveteraania. Heidän elämänkokeumuksestaan tahtovat nyt ammentaa laskemattomat lomautetut ja irtisanotut ja bonuksissaan pettyneet. Luentotilaisuuksia, riipaisevia tv-tilityksiä, heristäviä sormia ja viisasta tuijottelua tyhjyyteen.
Kansainväliset uutisyhtiöt kaivelevat yliopistoista ja yritysten raunioista asiantuntijoitaan, joiden kirjaviisaus näyttäytyy naurettavana härmäläisen katkeruuden rinnalla. Keskiolutbaareista, vanhainkodeista ja psykiatrisilta osastoilta löytyy invalideja, joilla edellinenkään lama ei koskaan loppunut, ja nyt pukkaa uutta.
Tässä on Stubbin porukalle osaamisalue ja markkinarako ja brändi. EU heti tunnustamaan perinnetuotteeksi Herraviha.
torstai 29. tammikuuta 2009
tiistai 27. tammikuuta 2009
Ei koskaan Marsiin
Japanilainen Nozomi-avaruusalus hylättiin aurinkoa kiertävälle radalle 2003, koska pelättiin epäkuntoisen luotaimen Marsiin iskeytyessään saastuttavan Punaisen planeetan Maa-peräisillä pieneliöillä.
Etelämantereella venäläinen poranterä on jo vuosia ollut sadan metrin päässä arvoituksellisen Vostok-järven yläreunasta. Luotettavaa keinoa järven tutkimiseksi ei ole vielä kehitetty. Ulkopuolisten eliöiden pääsy ikuisessa pimeydessä seisovaan makean veden altaaseen olisi tuhoisaa. Vahinko olisi lopullinen ja korvaamaton, joten tutkimus seisoo kuten poraustornikin.
Jos Marsissa on tai joskus on ollut elämää, bakteerit Maasta pilaisivat tutkimuskohteen. Jätepussit, joita Apollo-astronautit saattoivat huoletta heitellä ympärilleen steriilissä ja elottomassa Kuussa, saastuttaisivat helposti kokonaisen planeetan. Ekokatastrofi ja tieteellinen skandaali ihan omassa mittakaavassaan.
Miehitetyn Mars-lennon muutenkin epäilyttävää tieteellistä arvoa on perusteltu kenttätutkijoiden erinomaisuudella. Ja ovathan tarkat silmät, pari kättä, jalat ja aivot hieno juttu kömpelöihin robotteihin verrattuna. Ihmisillä on kuitenkin vähemmänkin kiitettäviä ominaisuuksia: He syövät ja paskovat ja piereskelevät ja hikoilevat. Miehitetty retki Marsiin johtaisi väistämättä saastumiseen.
Arvostuksen ja ihmetyksen sädekehän sijasta lipunliehuttelija ja jalanjäljen tallaaja saisikin vastuuttoman rikollisen poltinmerkin.
Jos siis Marsista löytyy elämää, sinne ei missään tapauksessa voi lähettää tieteellistä retkikuntaa. Toisaalta sen varmistaminen, että Marsissa ei missään tapauksessa ole elämää, vaatisi mielettömän laajan roboteilla hoidettavan tutkimushankkeen. Negatiivisen todistaminen on kuitenkin hankalaa, ja toisaalta moisen tutkimuksen jälkeen -- kukapa sinne enää haluaisi? Näillä hinnoilla?
Venukseen voisi tietysti matkustaa, kontaminaatio ei ole ongelma ilmiselvistä syistä. Mutta oikeastaan ainoita miehitetyn planeettatutkimuksen uskottavia kohteita olisivat oman Kuumme lisäksi asteroidit. Ne ovat lähes varmasti elottomia ja saattavat tulevaisuudessa tarjota todellisia taloudellisia mahdollisuuksia. Lisäksi dinosauruksetkin tietävät, että kun sellainen liian lähelle sattuu, taito työskennellä pikkuplaneetalla voi ratkaista koko lajin kohtalon.
Mars on pakko jättää rauhaan, vaikka retki sinne kuinka kiehtoisi.
Etelämantereella venäläinen poranterä on jo vuosia ollut sadan metrin päässä arvoituksellisen Vostok-järven yläreunasta. Luotettavaa keinoa järven tutkimiseksi ei ole vielä kehitetty. Ulkopuolisten eliöiden pääsy ikuisessa pimeydessä seisovaan makean veden altaaseen olisi tuhoisaa. Vahinko olisi lopullinen ja korvaamaton, joten tutkimus seisoo kuten poraustornikin.
Jos Marsissa on tai joskus on ollut elämää, bakteerit Maasta pilaisivat tutkimuskohteen. Jätepussit, joita Apollo-astronautit saattoivat huoletta heitellä ympärilleen steriilissä ja elottomassa Kuussa, saastuttaisivat helposti kokonaisen planeetan. Ekokatastrofi ja tieteellinen skandaali ihan omassa mittakaavassaan.
Miehitetyn Mars-lennon muutenkin epäilyttävää tieteellistä arvoa on perusteltu kenttätutkijoiden erinomaisuudella. Ja ovathan tarkat silmät, pari kättä, jalat ja aivot hieno juttu kömpelöihin robotteihin verrattuna. Ihmisillä on kuitenkin vähemmänkin kiitettäviä ominaisuuksia: He syövät ja paskovat ja piereskelevät ja hikoilevat. Miehitetty retki Marsiin johtaisi väistämättä saastumiseen.
Arvostuksen ja ihmetyksen sädekehän sijasta lipunliehuttelija ja jalanjäljen tallaaja saisikin vastuuttoman rikollisen poltinmerkin.
Jos siis Marsista löytyy elämää, sinne ei missään tapauksessa voi lähettää tieteellistä retkikuntaa. Toisaalta sen varmistaminen, että Marsissa ei missään tapauksessa ole elämää, vaatisi mielettömän laajan roboteilla hoidettavan tutkimushankkeen. Negatiivisen todistaminen on kuitenkin hankalaa, ja toisaalta moisen tutkimuksen jälkeen -- kukapa sinne enää haluaisi? Näillä hinnoilla?
Venukseen voisi tietysti matkustaa, kontaminaatio ei ole ongelma ilmiselvistä syistä. Mutta oikeastaan ainoita miehitetyn planeettatutkimuksen uskottavia kohteita olisivat oman Kuumme lisäksi asteroidit. Ne ovat lähes varmasti elottomia ja saattavat tulevaisuudessa tarjota todellisia taloudellisia mahdollisuuksia. Lisäksi dinosauruksetkin tietävät, että kun sellainen liian lähelle sattuu, taito työskennellä pikkuplaneetalla voi ratkaista koko lajin kohtalon.
Mars on pakko jättää rauhaan, vaikka retki sinne kuinka kiehtoisi.
torstai 22. tammikuuta 2009
Ai niin, se blogi
Lähettelin tuossa ystävälleni sähköpostia, kun muistin: "Perhana, tulipa taannoin aloitettua blogikin." Niinpä on ollut muussa elämässä säätöä, ettei jakamisen arvoisia ajatuksia ole tänne herunut. Vaan yllämainitusta mailista voisi osan laittaa:
MuroBBS on verkossa vuosikausia toiminut keskustelu- ja artikkelipaikka, jossa on perinteisesti keskitytty nörtteilyyn. Eli tietokoneiden virittelyä, omituisten elektronisten vempainten rakentelua ja yleistä hakkeritauhkaa. Kesäkuussa 2007 käynnistyi keskustelu WinCapitasta (huomaa, että "edit:"-maininnat artikkeleissa tarkoittavat, että ko. kommentti on lisätty jälkeenpäin, vuodenkin kuluttua).
http://keskustelu.plaza.fi/muropaketti/bbs/t492865
Tuo keskustelusäie jatkuu edelleen, viestejä on tuhansia. Keskustelu toimii myös hienona dokumentaationa siitä, miten viaton kysymys -- avausartikkelin koko sisältö on: "Mikä juttu, onko murolaisia mukana?" -- oikeassa paikassa käynnistää tapahtumaketjun, joka romauttaa korttitalon.
Lyhyesti: Murolaiset innostuivat aiheesta, jättivät hetkeksi prosessoreidensa ylikellotuksen (josta heillä muuten on maailmanennätys tuotuna Suomeen), ja keskittivät hakkeritaitonsa ilmiselvän Ponzi-huijauksen kaivelemiseen. Kaikki vaiheet homman etenemisestä löytyvät yllelinkatusta viestiketjusta, jos vain tuntee mielenkiintoa kahlata sitä läpi. Tämä oli ja on todellista tosielämän yksityisetsivätyötä, joka johti julkisuuteen, poliisitutkintaan ja Suomen -- ellei koko Pohjoismaiden -- suurimman huijauksen paljastumiseen.
Tietenkin talousromahdus syksyllä 2008 olisi voinut karauttaa homman kiville muutenkin. Näinhän kävi amerikkalaisen Madoffin luomukselle joulukuussa. Mutta WinCapita oli valloittanut pelkän Suomen, ja vaikka systeemi onkin ilmeisesti osa maailmanlaajuista, Panamasta toimivaa huijausjärjestelmää, olisi hommalla ollut hyvinkin mahdollisuuksia paisua vielä parisen vuotta (toiminta oli jo alkanut ainakin Ruotsissa ja Englannissa) ilman Muropaketin tyyppejä.
Olisi hienoa, jos joku toimittaja antaisi kasvot ainakin joillekin näistä hakkereista, jotka raahasivat ketkut päivänvaloon. Ketkut itse olisivat mieluusti pysytelleet kasvottomina.
MuroBBS on verkossa vuosikausia toiminut keskustelu- ja artikkelipaikka, jossa on perinteisesti keskitytty nörtteilyyn. Eli tietokoneiden virittelyä, omituisten elektronisten vempainten rakentelua ja yleistä hakkeritauhkaa. Kesäkuussa 2007 käynnistyi keskustelu WinCapitasta (huomaa, että "edit:"-maininnat artikkeleissa tarkoittavat, että ko. kommentti on lisätty jälkeenpäin, vuodenkin kuluttua).
http://keskustelu.plaza.fi/
Tuo keskustelusäie jatkuu edelleen, viestejä on tuhansia. Keskustelu toimii myös hienona dokumentaationa siitä, miten viaton kysymys -- avausartikkelin koko sisältö on: "Mikä juttu, onko murolaisia mukana?" -- oikeassa paikassa käynnistää tapahtumaketjun, joka romauttaa korttitalon.
Lyhyesti: Murolaiset innostuivat aiheesta, jättivät hetkeksi prosessoreidensa ylikellotuksen (josta heillä muuten on maailmanennätys tuotuna Suomeen), ja keskittivät hakkeritaitonsa ilmiselvän Ponzi-huijauksen kaivelemiseen. Kaikki vaiheet homman etenemisestä löytyvät yllelinkatusta viestiketjusta, jos vain tuntee mielenkiintoa kahlata sitä läpi. Tämä oli ja on todellista tosielämän yksityisetsivätyötä, joka johti julkisuuteen, poliisitutkintaan ja Suomen -- ellei koko Pohjoismaiden -- suurimman huijauksen paljastumiseen.
Tietenkin talousromahdus syksyllä 2008 olisi voinut karauttaa homman kiville muutenkin. Näinhän kävi amerikkalaisen Madoffin luomukselle joulukuussa. Mutta WinCapita oli valloittanut pelkän Suomen, ja vaikka systeemi onkin ilmeisesti osa maailmanlaajuista, Panamasta toimivaa huijausjärjestelmää, olisi hommalla ollut hyvinkin mahdollisuuksia paisua vielä parisen vuotta (toiminta oli jo alkanut ainakin Ruotsissa ja Englannissa) ilman Muropaketin tyyppejä.
Olisi hienoa, jos joku toimittaja antaisi kasvot ainakin joillekin näistä hakkereista, jotka raahasivat ketkut päivänvaloon. Ketkut itse olisivat mieluusti pysytelleet kasvottomina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)