Tämän päivän Hesarin Fingerporissa Heimo muistelee lapsuutensa tiedemessuja, ja kuinka meetvursti sai aikaan "sähköä." Taustalla näkyvä vekotin muistuttaa etäisesti Sojuzin kiertoratamoduulia telakoitumisantureineen.
Olisikohan kyseessä ollut Nevostoliiton avaruusnäyttely Dipolissa 1984, jossa pääsi käymään muunmuassa Saljut-replikassa? Olin siellä minäkin.
Hämmästyttävä tapaus viime yön Amerikan vaalivalvojaisissa oli BBC:n vieras, John Bolton, Kaksoisveen lahja kansainväliselle politiikalle.
Vaiheessa, jossa sekä Obaman voitto, että demokraattien menestys kongressivaaleissa näyttivät varmoilta, siirtyi lähetys republikaanien joukkoon jonnekin Länteen. Brittitoimittaja haastatteli paikallista puoluepamppua. Tyyli oli ehkä hyökkäävä, muttei sen kummempi kuin suomalaisilla toimittajilla tappiota nieleviä puoluejohtajia kohtaan. Haastateltava pärjäsi tilanteessa hienosti, käänsi sen jopa huumoriksi ja onnistui esiintymään amerikkalaisen optimismin edusmiehenä. Illan paras esitys elefanttiväeltä McCainin onnittelupuheen lisäksi.
Studiossa Bolton degeneroiui puberteetin kautta uhmaikään, ja viikset väpättäen vaati toimittajan erottamista. Amerikkalaiset kuulemma inhoavat hyökkääviä toimittajia[sic]. Ilmeisesti entinen YK-lähettiläs on käynyt Nikita Hruštšovin diplomaattikoulun, vaikkei ruvennutkaan hakkaamaan mielenosoituksellisesti kengällään pöytää. Tai kanssaihmisiään.
Ehkä hän oli sukkasillaan?
Samaa näköä muuten tuossa Boltonissa ja Nalle Wahlroosissa.
Yhdysvaltalaiset sitten panivat numeron lappuun. Tai rastin ruutuun. Tai reiän pahviin. Tai sormenjäljen kuvaruutuun. Tai miten ne nyt siellä ihmemaassa ääniä antavat.
Heinäkuun toisena päivänä 1962 Deng Xiaoping puhui ensimmäisen kerran kissateoriastaan. Vähän myöhemmin Felis catus pääsi paperille kirjoituksessa "Maatalouden tuotantokyvyn palauttaminen."
Otsikko ei varsinaisesti mairittele Mao Zedongin Suurta harppausta ja sen saavutuksia, joiden jäljiltä moinen palauttaminen nähtiin Dengin piireissä tarpeelliseksi.
Lopputuloksena miljoonat kuolivat.
Joka tapauksessa Ruorimies oli luotsannut suoraan kivikkoon. Deng oli toki kunnon kommunisti, Pitkän marssin veteraani, Tiibetin vapauttaja ja Anti-oikeistolaisen liikkeen johtaja. Mutta hän oli myös koulunsa keskeyttänyt käytännön ihminen, josta ei oikein teoreetikkoa kuoriutunut vanhoillakaan päivillä. Ikivanhan Kiinan nuori Kansantasavalta oli päätynyt katastrofiin, ja siitä pitäisi selviytyä tavalla tai toisella. Maon arvovalta oli Puolueen sisällä romahtanut , ja 60-luvun alussa maan suuntaa yritettiin kääntää piirun verran toiseen suuntaan. Mihin suuntaan? No, ainakin johonkin muuhun, kuin Suuri Ylikomentaja olisi halunnut.
Kiinassa Suuri Opettaja päätti palauttaa valtansa. Alkoi Suuri Proletariaattinen Kulttuurivallankumous.
Tuho, joka aiemmin oli koetellut maaseutua, levisi kaupunkeihin.Kommunistisen puelueen puhemies, Liu Shaoqi kuoli punakaartilaisten käsissä 1969. Maon seuraajaksi kaavailtu Lin Biao murskautui perheineen ja lentokoneineen 1971 Mongoliaan, pakomatkalla Venäjälle. Deng Xiaopingin poika halvaantua defenestraation uhrina.
Mutta Deng palasi sorvin äärestä Beijingin piireihin 1973. Lännen kanssa avatut suhteet tarvitsivat pätevää, joskin aatteellisesti ehkä hieman hapuilevaa toveria. Epäilemättä Deng ja Kissinger ymmärsivät toisiaan. Harmi että Bismarck eli väärään aikaan -- Otto-kansleri olisi sopinut hyvin samaan pöytään.
Dengin uusi asema oli epävarma. Mao ei häneen luottanut, ja punakaartilaiset suorastaan vihasivat, Mutta ruorimiestenkin aika loppuu, myös Suurten. Zhou Enlai ja Mao kuolivat 1976. Parin vuoden valtataistelun jälkeen Deng nousi Kansantasavallan johtoon, ja pyöräyttikin sitten ruoriratasta oikein kunnolla.
Sananlasku kissoista heräsi uudelleen eloon, nousi oikein teorian arvoon, ja on edelleen eniten lainattua Dengiä.
Vaihdettiin Audiin alatukivartta, ja kaveri kysyi minkä auton ottaisin, jos valita saisin.
- Bentleyn, vastasin.
- Miksi? Kaveri vaati perusteluja.
Johan on! Tietysti siksi, että aaveidenmetsästäjä John Sinclairkin ajaa Bentleyllä. Mikä näitä nykyajan ihmisiä vaivaa?
Britanniassa aaveiden perässä juoksi takavuosina tietysti muitakin, kuin Scotland Yard:
Italialais-Brittiläisen ryhmän mukaan Itävallan-Italian rajalta 90-luvulla löytynyt luolamies Ötzi kuuluu DNA-linjaan, jolla ei enää ole eläviä sukulaisia maailmassa. Iltalehden mukaan kaveri olisi "tuntematonta rotua", mitä ikinä se ihmisrotu sitten tarkoittaakaan.
Vähän kauempana, Australiassa, kuitenkin uutisoidaan heti perään, että Alpeilla tallailee esihistoriallisen vuorikiipeilijän sukulaisia tänäkin päivänä. Oletettavasti ainakin he ovat jotakin tunnettua rotua.
Kuningas Salomonin kaivokset on löydetty. Näin kertoi PNAS ja hänen jälkeensä tuli AP ja hänen jälkeensä tuli CNN ja hänen jälkeensä FOX-News ja hänen jälkeensä tuli Times ja MSNBC ja Helsingin Sanomat ja tietenkin National Geographic -- yksi tutkimuksen rahoittajista, niin että koko maanpiirin tietoon totuutena tuli, että kuningas Daavidin ja hänen piikansa Abisagin poika, viisas Salomon, todella hallitsi Israelin kansaa kolme tuhatta vuotta sitten. Ja että hänellä oli hienot kaivokset.
Ei kai Salomonin kaivoksia voi olla ilman Salomonia itseään?
Jordaniasta jo vuosikymmeniä sitten löydetyistä esihistoriallisissa kuparilouhoksissa ei tosin näy mitään Salomoniin tai muihinkaan Israelin kuninkaisiin viittaavaa. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt eturivin uutistoimistoja levittämästä raamatullisia otsikoita. BBC ja YLE näyttävät jääneen ihan jalkoihin, mitä voi julkisen tuen rappeuttamilta yhtiöiltä odottaakin.
Totuus on tietenkin tylsä. Aiemmin 700-luvulle eKr. ajoitettu paikka on siis voinut olla käytössä jo pari sataa vuotta aiemmin. Eli jonkun sortin valtio on ehkä jopa voinut olla olemassa aikoina, jonne Vanha Testamentti sijoittaa Salomonin. Muutama egyptiläinen esine voisi viitata egyptiläisten hyökkäykseen, jota olisi voinut johtaa faarao Shoshenq-ensimmäiseen, joka voisi olla Raamatussa mainittu Sisak. Joka Sisak Toisen Aikakirjan mukaan ryösti Jerusalemin temppelin, mutta josta Jerusalemista Shoshenq I ei kumma kyllä sano mitään luetellessaan Juudeassa valloittamiaan kapunkeja, vaikka joka kyläpahanen on muuten ollut maininnan arvoinen.
Ei Salomonia, ei kultaa, ei Shaban kuningatarta tai poikki leikattuja vauvoja.
Vanha Testamentti tosin kirjoitettiin vasta puolisen tuhatta vuotta myöhemmin, kun Persian Kyyros Suuri (messiaaksikin muuten mainittu) lopetti Babylonin orjuuden ja uudelleen perustettu Israel tarvitsi historian. Livius loi Roomalle kuninkaat, Snorri Sturluson viikingeille ja Sima Qian Kiinalle. Moni nykyajan kirjanoppinut uskoo myös Daavidin ja Salomonin syntyneen kirjoituspuikon kärjestä.
Isojen otsikoiden tarkoitus on tietenkin rahoituksen turvaaminen. Taannoinen Johannes Kastajan haudan löytyminen oli samanlainen julkisuustemppu, jolla pidettiin rahahanan vääntäjät suopeina. Entisessä Neuvostoliitossa tiedemiehet joutuivat kirjoittamaan Puolueen virallista näkökantaa ylistäviä esipuheita sinänsä ansioikkaisiin tutkimuksiinsa.
Luulisi toimittajilta löytyvän kuitenkin sen verran kritiikkiä, etteivät ihan sellaisenaan julkaisisi kaikkea mitä uutistulostin suoltaa.
Toisaalta, jos otsikolla pystyy maksamaan pari kaivauskautta, niin kaipa sillä lehtiäkin myy.
Turun linnan arvokkaita maalauksia on turmeltu.
Turun linnan oikein arvokkaita maalauksia on turmeltu.
Miten on mahdollista, että yleisön joukosta joku pääsee koskettamaan vanhaa öljyvärityötä, joka on arvioitu viiden miljoonan euron arvoiseksi -- kulttuurihistoriallinen arvo sikseen? Tietenkin osallistuminen on muotia museoissa, mutta tämä on naurettavaa.
On sietämätöntä ajatella jotakuta räkänokkaa vetämässä Klaus Flemingiä 30 miljoonan markan parrasta. Ainoastaan Kaarle Herttua saa tehdä niin.
TMA-12 laskeutui perjantaina Kazakstaniin, kilometrin-parin sisään arvioidusta paikasta. Hyvä näin, sillä uuden TMA-sarjan Sojuzeista 1, 10 ja 11 tekivät ilmakehään paluunsa ballistisesti, ja tupsahtelivat talonpoikien iloksi satojen kilometrien päähän keskellä aroja.
Viime keväänä ongelman syyksi pääteltiin räjähtävät pultit, jotka irrottavat avaruuslentäjien kapselin rakettimoottorit sisältävästä huoltomoduulista. Yksi näistä pulteista ei suostunut laukeamaan. Ja vika ei ollut piuhoissa.
Samaan aikaan Kansainvälisellä avaruusasemalla odotti syksyistä kotiinpaluutaan yksi kappale epäilyttäviä avaruusaluksia -- Sojuz TMA-12.
Niinpä venäläiset kosmonautit suorittivat kesällä yhden avaruushistorian omituisimmista ja vaarallisimmista tempuista. Ilman mahdollisuutta harjoitteluun, ja avaruuskävelijöinä kokemattomina, he irrottivat epävarmaksi epäillyn pultin, pakkasivat sen suojakoteloon ja toivat aseman sisälle tarkempaa tarkastelua varten. Samalla varmistui se, ettei huoltomoduulin irtoaminen olisi ainakaan tuosta tapista kiinni. Yhteensä kiinnityspultteja on viisi, neljäkin nähtävästi riittää.
Sojuzit ovat ISS:llä puoli vuotta kerrallaan. Näin pitkä altistuminen kosmiselle säteilylle, ja räjähdysaine pilaantuu. Tietyistä pulteista tulee suutareita.
Jos huoltomoduuli jää kokonaan irtoamatta, miehistö kuolee. Myöhästynyt irtoaminen taas asettaa ohjaustietokoneen hätätilaan. Lentoradasta tulee jyrkkä, periaatteessa turvallinen, mutta hidastuvuusvoimiltaan niskoja niksauttava. Ja laskeutumispaikka menee metsään, mikä periaatteessakaan ei ole turvallista.
Voshod-2 -lento 1965 muistetaan Aleksei Leonovin kävelystä avaruudessa. Hienoa ja mahtavaa kyllä, mutta sitten alus rysähti keskelle Uralin korpia ja kosmonauttikaksikko sai viettää kylmän yön susia peläten. Tämän jälkeen venäläisillä onkin ollut käsiase kapselissaan. Joten vanha kunnon Sojuz on maailman ainoa aseistettu avaruusalus.
Pyssystä ei ollut 1976 iloa Sojuz-23:n lentäjille. Kapseli meni lumimyrskyssä järven jäästä läpi, kaatui nurinniskoin ja jätti jäljelle vain huonoja vaihtoehtoja: Avata luukku ja hukkua, odottaa apua ja tukehtua. Apu tuli ajoissa.
Vuonna 1961 Gus Grissomin Mercury, Liberty Bell 7, upposi Atlantin pohjaan luukun auettua ennen aikojaan. Amerikkalaisastronautti ei myöntänyt vetäneensä kahvasta, mutta insinöörit eivät uskoneet, sillä räjähtävät pultithan ovat idioottivarmoja.
Tänään on taas yhden verilöylyn vuosipäivä. Tunnetusti kauhean Oolannin sodan aikana brittiläisen Kevyen prikaatin johto tunaroi kunnolla. Siniveristen komentajien epäpätevyys ja keskinäinen nahistelu johti katastrofiin. Hovirunoilija Tennyson osoitti neroutensa onnistumalla vääntämään tämän sankaritaruksi, joka englanninkielisessä maailmassa elää edelleen.
Tuntemattoman sotilaan Lehto manaa: "Mistäs ne ottaisi ne kuussataa urhoollista," kun lähtee kovennettua seisomaan. Alikersantti oli varmaankin nähnyt Erroll Flynnin tähdittämän elokuvan, pikemminkin kuin tavaillut Yrjö Jylhän runosuomennosta.
Englantilaiset ottivat opikseen. Krimin sodan jälkeen pelkkä arvonimi pätevöitti vain ketunmetsästykseen.
Mutta 19. vuosisata ja hovirunoilija näkivät muitakin muutoksia. Ennen kuolemaansa Tennyson lausui Edisonin vaharullakoneelle kolme runoa.
Fools ignore complexity.
Pragmatists suffer it.
Some can avoid it.
Geniuses remove it.
Typerykset eivät välitä monimutkaisuudesta.
Tekijämiehet kestävät sitä.
Jotkut onnistuvat välttelemään sitä.
Nerot poistavat sen.
Typerykseltä jää huomaamatta mutkikkuus.
Tekijämies kestää sitä.
Joku onnistuu välttelemään sitä.
Nero poistaa sen.
Typeryys ei mutkikkuutta huomaa.
Käytännöllisyys sitä sietää.
Joku onnistuneesti sen välttää.
Nerous sen poistaa.
Typeryys ei mutkikkuutta huomaa.
Käytännöllisyys sitä sietää.
Joku onnellisesti sen väistää.
Nerous sen poistaa.
Typeryys ei mutkikkuutta huomaa.
Käytännöllisyys sitä sietää.
Joku onnellisesti väistää sen.
Nerous ottaa sen pois.
Typeryys ei mutkikkuutta huomaa.
Käytännöllisyys sitä sietää.
Onnekkuus sen ohittaa.
Nerous ottaa sen pois.
Typeryys mutkikkuutta ei huomaa.
Käytännöllisyys sitä sietää.
Onnekkuus sen ohittaa.
Nerous ottaa sen pois.
On siis selvinnyt, että savolainen eroaa pohjalaisesta enemmän kuin ruotsalainen saksalaisesta. Geneettisesti siis, eli verenperimältään vähän vanhahtavasti sanoen. Olemmeko yllättyneitä? Emme. Sisäsiittoisen kansamme poikamiehet täällä pohjoisen korvissa eivät paljon naapurikylää pidemmälle emännänhakuun lähteneet.
Mutta minkä ihmeen takia jotkut alkusuomalaiset onnettomat tänne sohjoon päättivät tulla? Ja vielä paikan nähtyään jäädä? Siihen jos tiede vastauksen löytää, niin olemme lähempänä Jumalaa.
Erkon lehti muistaa vielä muistuttaa, ettemme ole sukua myöskään venäläisille. Tai no, ihan vähän.
Mutta kovin ovat ohkaiset nuo siteemme Vapaaseen Länteenkin, kuten taannoin julkaistu Euroopan geneettinen kartta osoittaa. Kiteytettynä:
Two observations spring to mind immediately: the fact that most populations overlap so intimately with their neighbours. And that Finland doesn’t.
Maamme-laulun nyttemmin karsastetun säkeen sanoin:
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää, . . .
Suomenniemi on pussissa Pohjan- ja Suomenlahtien välissä. Ja kun pieniä käärmeitä pannaan samaan pussiin, niin ne siellä rupee ... lisää pieniä käärmeitä.
Ihmisen DNA on kuitenkin siitä vekkuli kääryle, että pohjanmaalainen isäntä on läheisempää sukua etelä-afrikkalaiselle zululle, kuin keskivertosimpanssi naapuripuun lajitoverilleen. Kuka tahansa maailman kuudesta miljardista pienestä käärmeestä voi siis todeta: "Ich bin ein Finnländer"
Porilaisten alkuperä on kuitenkin arvoitus.
Meillä Paikallisessa on käyty kauppaa johdannaisilla jo vuosia. Lukuisten kuplien ja romahdusten sykli on tehnyt kanta-asiakkaista varovaisia näiden talouden joukkotuhoaseiden kanssa. Siltä varalta, että joskus istut nurkkapöytään, lue seuraavaa. Jos et nyt mielen ylennykseksi, niin opiksi ainakin. Vaikka emmehän me mitään opi. Ikinä.
Tapahtunut monesti:
Tyhjän tölkkinsä ääressä istuu S, joka kuun lopulla kärsii kassavajeesta. Hän lähestyy minua.
S: Moro J, mikä tilanne?
J: Ei hyvä, muttei katastrofikaan.
S: Kykenetkö parin sadan lainaan? Saat kuun vaihteessa takaisin?
J: Varmasti?
S: Ihan varmasti, keskiviikkona tulee korvaukset. Jätän kuoreen tiskin taakse.
Tunnnetusti velka S:lle on subsubsubprime-tasoa, joten tätä täytyy harkita. Harkita hyvin. Mutta hyvänen aika! Ilman rahoituslaitosten välistä luottamusta koko reaalitalous tukehtuisi ja Paikallisen ovet sulkeutuisivat. Sitä me emme halua.
J: Sataseen pystyn.
S: Hieno homma. Saat tasan varmana keskiviikkona takaisin.
J: Pitää käydä seinällä.
Mutta kallista on elämä, ja jo muutamassa päivässä huomaan törmääväni ongelmiin välttämättömien maksujen hoitamisessa. Taseen vastaavaa-puolella olisi kyllä S:n laina, mutta käteispuolella kurkkii kassakriisi. Hah! Tuollahan istuu P, hän pelastaa kyllä. Siirrän itseni ja tuopinpuolikkaani sulavasti P:n pöytään.
J: Hei, olisiko pieni vippi mitenkään mahdollinen?
P: Miten pieni?
J: Satku. Ensi keskiviikkoon asti.
P: Jaa, saatko silloin paalua?
J: S on minulle velkaa, ja maksaa silloin.
Ei ole S, enkä minäkään, aivan AAA-luokituksessa näillä markkinoilla. Asiaankuuluvan kiertelyn jälkeen näen lainahanan sulkeutuvan. On pakko siirtyä hienostuneempiin instrumentteihin.
J: Kiinnostaisiko johdannaskauppa?
P: Puhu.
J: Annat minulle kahdeksan kymppiä nyt, ja S maksaa sinulle sitten sen satasen. Jäät kaksikymppisen voitolle.
Toki P todennäköisyyslaskunsa tuntee, ja tietää vähintäänkin nollille päätyvänsä, jos S edes 80 prosentin varmuudella velkansa hoitaa. Ihana yhteisvaluutta vaihtaa omistajaa. Vaikka kärsinkin tappiota, pääsin myös eroon epäilyttävästä saatavasta ja maksukykyni on toistaiseksi pelastettu. Jukeboksissa Pate laulaa Ukkometsoa ja me hoilaamme mukana.
Mitä P:n arvostelukykyyn tulee, niin ei se riitä, kun hän aamuyön tunteina käynnistää kannettavansa ja hyökkää pokeripöytään. Selvät pelaajat ja Ahvenanmaan kansanterveys saavat osansa.
Seuraavana iltana huomaan P:n käyvän neuvotteluja yksinhuoltaja A:n kanssa. Ilmiselvästi myrkyllinen vippi S:lle on jälleen siirtymässä eteenpäin. Mutta sitä A ei tiedä, hän vielä luottaa peluri P:n hyvään maineeseen, ja vuorostaan työntää tälle 80 euroa satasta vastaan, vaikka vuokratkin ovat kuukausia myöhässä. Ei kai parilla päivällä niin väliä.
Vaan tulee kuun vaihde. Hyvin aikein käy S automaatille velvoitteensa hoitaakseen. Mutta kuten niin usein, on maksettavaa kovin paljon, ja maksukykyä vain vähän. Lasku siellä, vippi täällä. Kolikot taskun pohjalla riittävät yhteen, kun hän tulee Paikalliseen. Ei riitä senttejäkään P:lle, ja yksinhuoltaja A katoaa yöhön kyynelet silmissään.
Varhain aamulla tulee vouti mustapukuisine miehineen, ja heittää lesken lumihankeen.
j.k. Credit Default Swap
On siellä myös shakinpelaajatar L, joka joskus innostui luottoriskijohdannaisiin. Sanoi minulle: "Jos lainaat S:lle satkun viikoksi ja maksat vielä minulle kympin, niin takaan sen S:n lainan." Ei sitä kauaa kestänyt. "Vain idiootti ryhtyy moiseen bisnekseen", totesi L entistäkin pers'aukisempana.
Virheklikkauksesta tämä alkoi. Kuten naulan puutteeseen kaatui valtakunta
Räpelsin Google-tililläni lukeakseni vaihteeksi Usenettiä, (joka -- asiasta toiseen -- on kuollut) huomatakseni päätyneeni bloginluontivelhoon. Oli nopeiden ratkaisujen aika. Peruuttaisinko pois, vai soisinko nerouteni valon langeta kaiken maailman ylle.
Ah, mikä taistelu! Vetäytyvä vaatimattomuuteni kaipasi takaisin varjoihin, mutta tinkimätön velvollisuudentuntoni tiesi ihmiskunnan kaipaavan minua. Tarvitsevan minua. Janoavan juoda viisauden vuosta, jonka voisin miljoonille kirjoituksillani tuoda.
En painanut 'peruuta', vaan 'jatka.'
Niin se käy, Eskoseni.
