lauantai 31. tammikuuta 2015

Jo syksy saa

Tunnetusti etelässä on nyt kesä. Eli tarpeeksi etelässä. Ja kesä on Brasiliassakin sadekausi, jonka aikana vajuneet tekojärvet täyttyvät varastoidakseen helmeilevän raikasta elämää kuiviksi talvikuukausiksi.

Mutta ei nyt. Sateet eivät koskaan tulleet, vaikka poliitikot syksyllä niihin niin kovasti luottivat. Teksasin kuvernööri Perry taannoin kehotti alamaisiaan rukoilemaan sadetta kuivalle osavaltiolleen. Latinalaiset ovat nähtävästi omaksuneet saman jämäkän ongelmanratkaisustrategian.

Kuivuuden seurauksena Sao Paulon tekojärvet ovat menneet jo miinukselle, vettä joudutaan pumppaamaan ylös "kuolleesta tilavuudesta," (volume morto) syvänteistä, joista se ei painovoiman avulla itsestää johtoverkostoon valu.

Brasilialla on maailman suurimmat makean veden varannot, ja näistä varannoista se on myös riippuvainen. Vesivoima on tärkein energiantuotannon muoto, ja sama vesi, joka juottaa ihmiset, juottaa myös soijat, lehmät ja tehtaat.

Täältä koleasta pohjolasta jonkun jalkapallohullun Etelä-Amerikan maan vesihuolto hukkuu ikiomiin ydinkysymyksiin. Mutta Brasilia on maailman seitsemänneksi suurin talous, ohittaen reippaasti esimerkiksi Venäjän ja Intian. Mikäli luonnonvoimat ja inhimillinen tunarointi ajavat maan taantumaan tai lamaan tai jopa kaaokseen, niin järistysaallot tulevat heiluttamaan myös muuten niin vakaata Fennosarmatian kratoniamme. Hyvänä puolena voidaan toivoa, että suhteeton natkutus minivaltio-Kreikan ongelmista väistyy taka-alalle.


Jacarei-tekojärvi viime syks... etelän keväältä. Oikealla näkyvät putket, joilla viimeisiä pisaroita pumpataan mutaisista altaista.