Kolikkopeliä

Amerikan politiikka on karnevalistista, ja presidentinvaalivuonna se on aivan oivallisen absurdia. Tee-juhlijat ovat nähtävästi saaneet päähänsä, että maailman ainoan supervallan pitäisi siirtyä kultarahoihin. Kyse ei ole siis jo sinänsä kuolleena syntyneestä ajatuksesta kultakannan palauttamisesta, vaan ihan oikeisiin Roope Ankka -tyylisiin kolikoihin siirtymisestä. Ihan niin kuin, öh, joskus 1700-luvulla. Tai jotain. Ainakin puheissaan (vaan arvatenkaan eivät ajatuksissaan, rajansa kaikella) republikaanipoliitikot nyökkäilevät idealle. Oikeastaan olisi kiva nähdä tämän toteutuvan. Sitten Maon Suuren harppauksen -- roskarautamasuuneineen ja varpustenmetsästystalkoineen -- ei mitään kunnolla kahjoa ole kunnianhimoisessa mittakaavassa nähtykään.

Olen väärässä!

Sitä aina törmää asioihin, joista on mielipide, vaikkei oikeasti asiasta mitään tiedäkään. Lähtökohta, nollahypoteesi, tulisi silloin olla: minä olen väärässä. Totta puhuen, aika usein sitä osoittautuu olleensa ensikatsannossa oikeassa. Mutta terveellinen tapa lähestyä uutta juttua on, että oma asenne haisee. Sitten kun asiaan, on kohde UFO:t tai taloustiede, on aikansa paneutunut ja käyttänyt aikaa, alkaa syntyä todellinen mielipide. Perusteltu. Ja sekin on todennäköisesti väärä, mutta lähempänä totuutta logiikkansa kautta, kuin ensimmäinen reaktio.

Ja vaikka kuinka foliohattuinen alienijuttu osoittautuisi ihan niin hämäräksi sekoiluksi, joksi sen alun perin arvelitkin, niin asiaan perehdyttyäsi löydät elävät ihmiset, heidän tarinansa ja kohtalonsa sieltä takaa. Jossain vaiheessa koko abduktiotarina käy toissijaiseksi. Ja ehkä, ehkä ymmärrät paremmin ihmismieltä ja kanssatallaajaa.

Obsessiottomuus

Pahus, Mississippi tuskin tänä vuonna tulvii. Mihinkä ilmiöön sitä kevätmaniansa kanavoisi? Politiikka ja talous jatkavat masentavaa maatumistaan. Ilmasto, luonnonkatastrofit ja arktinen jää ovat toisilla hyvässä hoidossa. Pakko kai keskittyä ihan oikeaan opiskeluun. Strike-slip faultit ja magma chamberit, täältä tullaan!

Kiinabuntuilua

Pöytäkoneen emolevy siirtyi sinne, minne elefantit eivät vaella kuolemaan. Oli pakko ottaa kannettava vakituisempaan käyttöön. Ja käyttöön uusi käyttis. Kubuntu 11.10 näytti hyvältä, kun Gnome alkoi hiljalleen risoa.

Koska olen kansainvälinen, ja korkeasti sivistynyt ihminen, piti tuen kiinalaisille merkeille tietenkin olla kunnossa. Homman juoni on IBUS, joten ei muuta kuin asentelemaan sopivan näköisiä paketteja: ibus-qt ibus-pinyin ynnämuuta asiaankuuluvan kuuloista.

Ei, ei toimi.

Vai toimiiko sittenkin? Paneeliin ei tuttua näppäimistöikonia ilmaantunut, eikä tullut listaa merkkehdotuksista. Kummallisesti kyllä terminaalissa pystyi hanzia suoltamaan, control-välilyönti vaihtoi syöttötilaa ja merkit ilmaantuivat näkyviin, kun pinyiniä näpytteli. Mutta korkeasti sivistynyt täysi amatööri kaipaa kipeästi apukeinoja.

Asentakoon hän paketin gnome-icon-theme , niin jo toimii tutusti ainakin suurimmassa osassa ohjelmia. Vaan ei Libreoffisessa, ei.

Aikansa pähkäiltyään, puukotti hän /usr/bin/libbreoffice -tiedoston muotoon:


#!/bin/sh
OOO_FORCE_DESKTOP=gnome
export OOO_FORCE_DESKTOP

/usr/lib/libreoffice/program/soffice "$@"


Kaipa asian jollain oikeallakin tavalla voisi hoitaa. Mutta kuten ennen vanhaan kasibittisesti sanottiin: PET -- Pääasia, Että Toimii

Tämä vain tiedoksi muille waiguoreneille, jotka saman kiusallisen riesan kanssa taistelevat. 再见