lauantai 24. syyskuuta 2011

Älyköitymättömyys

Älykkyys ei ole viisautta, sanotaan. Tai vanhana ilmailusanontana:

Hyvä lentäjä selviytyy tilanteesta, johon loistava lentäjä ei olisi koskaan päätynyt.

Viisaus, se vähä mitä moisesta hyveestä tiedän, on aika pitkälle itsekritiikkiä. Epäilystä omaan itseensä. Kohtuullisen fiksu kaveri pääsee helposti lukioikään asti koskaan pahemmin mokaamatta. Parikymppisenä hän on tottunut olemaan oikeassa. Väärässä oleminen, virheen myöntäminen ei kerta kaikkiaan kuulu hänen elämänkokemukseensa.

Suurin osa meistä vähäisemmistä on tylysti tottunut olemaan väärässä. Myöntämään virheemme, aukkomme logiikassamme. Se ei enää paljon järisytä meikäläistä, että huomaan puhuneeni täyttä potaskaa asioista, joista en oikeasti mitään tiedä. Mutta älykäs ihminen, hän osaa taitavammin kuin kukaan kääntää asiat päälaelleen, parhaiden skolastikkojen perinteiden mukaan vääristää tosiasiat mieleisikseen. Kaikki kasvojen säilyttämisen puolesta.

Viisaat ovat harvassa, ja useimmat heistä kuolleet. Olen tuntenut pari. Älykkäitä minä pelkään, sillä he eivät osaa kumartaa.

Ei kommentteja: