lauantai 24. syyskuuta 2011

Pilviä kammiossa

Omituisen paljon kohinaa on saanut taannoinen CERNin tutkimus kosmisen säteilyn mahdollisesta vaikutuksesta pilvimuodostukseen. Loppujen lopuksi ensimmäinen pilvikammio syntyi satakunta vuotta sitten, kun säätieteilijä kyllästyi vaeltelemaan sumuisilla vuorilla, ja päätti ihmetellä vesihöyryä nojatuolistaan. Ionosoiva säteily synnytti kammioon usvajuovia, ja kun viereen pantiin pari magneettia, löydettiin saman tien niin kosminen säteily, kuin ensimmäinen antihiukkanenkin -- positroni.

Ilmastumuutosteoriaan tällä ei suurta merkitystä ole. Maahan päätyvä kosminen säteily on kääntäen verrannollinen Auringon aktiivisuuteen, joten kyseessä voi hyvinkin olla positiivinen palaute, joka pitää tulevaisuudessa ottaa malleissa huomioon. Auringon ollessa aktiivinen, Maahan saapuu enemmän lämmittävää säteilyä. Aktiivinen Aurinko myös työntää kosmisen säteilyn sivuun, ja ehdotetun mallin mukaan kosminen säteily saattaa aiheuttaa viilentäviä pilviä.

Ikävä kyllä korrelaatio Auringon aktiivisuuden ja planeettamme keskilämpötilan välillä on säälittävän heikko. Epäilemättä vaikutusta on, ja esimerkiksi niin sanottu Maunderin minimi yhdistettynä tulivuoriaktiivisuuteen saattoi aikaansaada Pieneksi Jääkaudeksi kutsutun ajanjakson.

Tässä käppyrä. Mikäli huuhaa-blogien kirjoittajat ja vajaaälykot olisivat oikeassa, käyrien pitäisi seurata toisiaan:

Ei kommentteja: