Jaahas, Sarkozy työntää eteenpäin uutta perussopimusta.
Ihan kiva, mutta kun se tarvitsee vuosien valmistelutyön ja kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän. Osasta niistä kansanäänestyksen. Ei mene läpi. Ei mene minkään muotoiseksi moukaroituna läpi. Eikä muodostu moukaroitunakaan uskottavaksi lähiviikkoina, kun kaikki oikeasti tapahtuu.
Sama kuin ehdottaisi uutta ilmapuolustusjärjestelmää, pommituslaivueen jo availlessa luukkujaan.
Ilmeisesti takana on ajatus ydinvaltioiden kahdenvälisistä sitoumuksista sopimukseen kovalla vauhdilla. Sen pitäisi riittää taltuttamaan tilanne, ajatellaan. Ja EKP lähtee hätiin sopimukseen uskoessaan, ajatellaan. Mutta ajatellaanko oikein?
Mikä näitä meidän pomojamme vaivaa? Maalaillaan ja kehitellään, vaikka vesi nousee jo vyötärölle. Missä on Euroopan Parlamentti, johon minäkin olen edustajani äänestänyt?
Kunniaksi Ranskan presidentille on hänen puheensa osuus, jossa Saksa ja Ranska nähdään eteenpäin kulkevana parina. Loppujen lopuksi yhteisvaluutan ongelmien ja uuden vuosituhannen talousvaikeuksien taustalla häilyy Euroopan paljon kammottavampi historia -- Napoleonista Hitleriin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti