Virheklikkauksesta tämä alkoi. Kuten naulan puutteeseen kaatui valtakunta
Räpelsin Google-tililläni lukeakseni vaihteeksi Usenettiä, (joka -- asiasta toiseen -- on kuollut) huomatakseni päätyneeni bloginluontivelhoon. Oli nopeiden ratkaisujen aika. Peruuttaisinko pois, vai soisinko nerouteni valon langeta kaiken maailman ylle.
Ah, mikä taistelu! Vetäytyvä vaatimattomuuteni kaipasi takaisin varjoihin, mutta tinkimätön velvollisuudentuntoni tiesi ihmiskunnan kaipaavan minua. Tarvitsevan minua. Janoavan juoda viisauden vuosta, jonka voisin miljoonille kirjoituksillani tuoda.
En painanut 'peruuta', vaan 'jatka.'
Niin se käy, Eskoseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti