Lätkää

Muistan vuoden 1995. Hyvin.

Vaikka Suomi nyt voittaisikin, niin se on vain urheilua. Peliä. Mutta kuusitoista vuotta sitten ihmiset itkivät. Lama oli ollut kauhea ja koko yhteiskunta oli muuttunut. Niin typerää kuin aikuisten ihmisten ryntäily pienen kumipalan perässä ehkä onkin, niin vuoden 1995 maailmanmestaruus oli kansakunnalle hyvää lääkettä.

Me ihmiset tarvitsemme kiintopisteitä, ratkaisevia hetkiä historiassa. Jotain johon suhteuttaa tilanteemme. Siinä mielessä Leijonia -95 ei voi enää toistaa.